Apua ahdistukseen

Henki salpautuu, rintaa puristaa, ahdistaa. Ei, enole juossut tai punnertanut, katsoin uutiset. Ne ovat nykyään täynnä toinen toistaan suurempia uhkia ja katastrofeja, miten niihin enää voi reagoida? Erilaisten riskien kartoittaminen ja analyysien lukeminen käy jo kokopäivätyöstä. Emme saa unohtaa nälkäisiä lapsia, palelevia vanhuksia, hylättyjä eläimiä tai lämpenevää planeettaamme, lista tuntuu loputtomalta. 

Mitä minä näille asioille voin? Muuta kuin tuntea suurta avuttomuutta ja syyllisyyttä, jos hetkeksikin ne unohdan. Saanko enää koskaan olla iloinen? Onko minulla oikeutta nauttia mistään, jos samaan aikaan joku puolustaa minunkin vapauttani omalla hengellään? Katson kaupassa kermapullien rivistöä ja näen mielessäni nälkiintyneet kasvot pommitusten keskellä. Vaikeroin lämmityslaskuani ja muistan metrotunnelissa makaavat ihmiset pimeässä ja kylmässä Kiovassa. Tuskailen töitäni ja kuulen korvissani uutiset uusista työttömistä. Miten tässä ajassa voi elää tuntevana ja ajattelevana ihmisenä? Mitä merkitystä on minun pienillä teoillani?

Inkoolaisena olen yksi n. 5 tuhannesta, suomalaisena olen yksi n. 5,6 miljoonasta, eurooppalaisena olen yksi n. 744 miljoonasta ja maailmankansalaisena olen yksi n. 8 miljardista. 

Meitä omia pikku tekojaan murehtivia on siis miljardeja. Meidän jokaisen teot kertautuvat miljardeja kertoja! Onhan sillä vaikutusta! Meidän pienet tekomme muuttavat massiivisesti maailmaa ja kehityksien suuntaa. Ja me kaikki ehdimme elinaikanamme tehdä noita pieniä tekoja miljardeja. Olemme kuin varpusparvi talvisen Italian taivaalla tai silakat Atlannin valtameressä, me liikumme tarvittaessa nopeastikin ja muutamme maailmaa. Näimme sen pandemian aikana ja olemme nähneet siitä merkkejä nytkin suurvaltojen aiheuttamien uhkien edessä. Meidän teoillamme on merkitystä.

Kysymykseen mitä minä voin tehdä on siis lukemattomia vastauksia ja niin pientä tekoa ei ole, etteikö sillä olisi vaikutusta. Helpointa on zoomata lähelle, mitä minä voin tehdä lähimmäisteni tai lähiluonnon hyväksi? Mitä voin tehdä kuntalaisena tai Suomen kansalaisena? Voin tehdä tai allekirjoittaa aloitteita ja vetoomuksia. Voin puhua tai kirjoittaa jonkun puolesta. Voin tukea tai boikotoida kuluttajana. Voin lahjoittaa tai kerätä lahjoituksia. Voin laulaa tai soittaa, maalata tai muovata, leipoa leivän tai ruokkia eläimen. Jotain voi jokainen ja jokaisesta teosta tulee maailma vähän paremmaksi ja oma ahdistus vähän pienemmäksi.

Meillä kaikilla on korvat, joilla voimme kuunnella jonkun huolia, meillä on silmät joilla voimme tehdä näkymättömän nähdyksi, meillä on kädet joilla ojentaa tai koskettaa, syli jolla lämmittää. Meillä on sydän jolla rakastaa. 

Jos oikein ahdistaa, aina voi aloittaa itsestään. 

Helpotusta elämääsi!

ML

Kolme tarinaa totalitarismista ja lääkkeet sen välttämiseen.

 

Eikö ole mielenkiintoista, miten totalitarismin, ( tyrannian ja fasismin) synty noudattaa aina samaa kaavaa? Oli sitten kyse venäjän vallankumouksesta 1917 jolloin valta siirtyi keisarikunnalta kommunisteille, Natsien Saksasta 1933 tai Trumpin Amerikasta nyt 2000- luvulla. Yhteistä näille kolmelle on se valtava joukkohypnoosi tai -psykoosi, johon riittävä osa kansasta saadaan vaivutettua.

Strategian edellytyksiä on tätä valtaa edeltänyt “kurjakausi”, suuria yhteiskunnallisia muutoksia ja osattomuutta. 1800- luvun Venäjällä oli nälkä, 1892 siellä kärsittiin tappava katovuosi. Teollistuminen eteni Venäjällä muita maita hitaammin, kansa kärsi huonoista oloista, korkeista veroista keisarieliitille ja ensimmäisestä maailmansodasta.

Natsien valtaan nousua 1930- luvulla edelsi samalla tavalla Saksan kärsimät ensimmäisen maailmansodan taloudelliset ja henkiset tappiot ja kansa kärsi kurjista oloista ja oli tyytymätön.

Samalla tavalla 2000- luvun Amerikassa ovat olleet käynnissä valtavat muutokset. Digitalisaatio ja globalisaatio ovat vieneet työpaikkoja ja varallisuuden kertyminen teknologiaa ja mediaa hallitseville miljonääreille on köyhdyttänyt ja katkeroittanut kansaa. Trumpin on ollut helppo synnyttää samanlainen joukkopsykoosin ilmiö kuin aikoinaan Venäjällä ja Saksassa syntyi.

Kärsineen kansan tyytymättömyys noissa kaikissa paikoissa projisoitiin yhteiseen viholliseen (Venäjällä keisarikunta, Saksassa juutalaiset, Amerikassa maahanmuuttajat) sokean yhteishengen ja katkeruuden nostaman vihanvoiman synnyttämiseksi. Ja nyt tyrannia on täysi myös Yhdysvalloissa, vihan voimalla toimivat valtion kätyrit ampuvat ihmisiä kaduilla, ilman syytteitä, oikeudenkäyntiä, todisteita.

Kaikille näille kolmelle hirmuhallitukselle on myös yhteistä pelolla ja propagandalla hallitseminen, kansan jakaminen. Kun naapurit saadaan epäilemään toisiaan ja valheilla sumutetaan heidän luottamuksensa, siitä tulee voimaton kansa, ihan miten suuri tahansa olisi.

Mikä sitten voisi meidät pelastaa tällaisilta kehityskuluilta?

Ensinnäkin, nuo hirmuhallitsijat toimivat aina hyvin alhaisilla motiiveilla ja itsekkäiden viettien ja halujen tasolla. Kun ihmiseltä puuttuvat kaikki korkeammat arvot, kuten hyvyys, oikeudenmukaisuus, totuus ja ennen kaikkea pyhyys ja oikea hengellisyys, heistä tulee ruumiillisten tarpeidensa ohjaamia itsekkäitä olentoja. Ja he myös vetoavat muissa näihin tarpeisiin. Puutetta kärsineet ihmiset tarttuvat helposti tähän syöttiin. Siitä kuitenkin seuraa syyllisyyttä, joka taas pitää projisoida johonkin toiseen ja tästä taas seuraa vihan käyttövoimaa.

Toinen tärkeä asia on kristinuskon ja valistuksen ajan edistämä peroonallisuus, yksilö. On jokaisen yksilön vastuulla yrittää kehittää itseään henkisesti ja hankkia sivistystä, oikeaa tietoa ja objektiivisuutta. Emme saa vajota joukkoon kuulumisen hypnoosiin niin, ettemme uskaltaisi puolustaa totuutta, vaikka sitä vastassa olisi suurempi joukko valehtelijoita. On myös uskallettava puolustaa heikompiaan, ei asettua heitä vastaan, vaikka he olisivat erilaisia tai muualta tulleita. Emme saa tuomita ihmisiä sen mukaan ketä he ovat, vaan sen mukaan mitä he tekevät.

Kolmanneksi, voimme oppia valtavasti siitä, miten erilaiset ihmiset ovat kyenneet elämään läpi kärsimyksen. Jos esimerkiksi ajattelemme natsien vainoamia keskitysleireissä, jotkut ihmiset sielläkin osasivat säilyttää oman arvokkuutensa ja kääntää tuon valtavan kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden terän pois itsestään, he onnistuivat säilyttämään sielunsa puhtauden ja hengen. He ovat selviytymisensä jälkeen puhuneet ja kirjoittaneet väsymättömästi kokemuksistaan, jotta muiden ei koskaan tarvitsisi kokea enää samaa. Toiset taas kääntyivät kohtalotovereitaankin vastaan ja toimivat täysin ruumiinsa tarpeiden ohjailemina. Myös Etelä- Afrikan rotusortoa vastaan taistellut Nelson Mandela on ihmeellinen esimerkki ihmisestä, joka onnistui elämään läpi pitkän vankeusaikansa katkeroitumatta. Hän ei vapauduttuaankaan tarttunut aseisiin ja kostoon, vaan säilytti puhtaan sielunsa ja oikeudenmukaiset aatteensa. Nämä ihmiset ovat meille esimerkkinä siitä, että vaikeissakin olosuhteissa on mahdollista säilyttää yhteytensä rakastaviin voimiin ja puhtaaseen henkeen, energiaan. Se on ainoa tie selviytyä voittajana.

Tämän päivän maailma on valtavassa myllerryksessä ja muutoksien tuulissa. Me emme silti saa kadottaa otettamme siitä, mitä pidämme elämämme lähtökohtana, hyvästä, oikeudenmukaisesta ja totuudellisesta elämästä. Olemme epätäydellisiä ja siksi täällä oppimassa, mutta lopulta yhteinen, kaikkien kanssa jaettu hyvä, on ainoa hyvä joka on todellista ja kestävää. Emme saa sortua valheisiin ja aseisiin toisiamme vastaan, se kääntyy ainoastaan itseämme vastaan. Säilyttäkäämme yhteytemme siihen suureen rakkauteen josta elämä on syntynyt.

 

Voimia!

ML