Je suis Charlie ja huumorin vaikutus

En ole koskaan ollut pilkkahuumorin erityinen ihailija. Älykäs satiiri, on toinen juttu. Tämän päivän maailmassa, jossa paljon valtaa kätkeytyy pinnan alaisiin kerroksiin, se on erityisen tärkeä väline demokratian edistämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi. Sananvapaus on perusihmisoikeus, kuten on taiteenvapauskin. Jos ne menetetään, eletään pelossa ja pellossa, minkäänlaisesta demokratiasta tai YHTEISkunnasta ei voida silloin puhua.

 Tapahtumat Ranskassa, jossa suositun satiirisen lehden toimitukseen kohdistetussa terrori-iskussa kuoli 12 henkeä ja 11 haavoittui, eivät ole millään tavalla hyvitettävissä eikä perusteltavissa, ne ovat mielivaltaisia, epätoivoisten ihmisten tekemiä. Ainoa hyvä, jota tästä voi seurata on, että tällaisiin tekoihin johtavista todellisista syistä alettaisiin keskustella. Ei vain keskusrikospoliisissa, tai muslimiyhteisöissä, ei jossain kaukana Lähi-idässä, vaan kaikkialla missä me ihmiset toisiamme kohtaamme. Tämänkaltaiseen epätoivoon on löydyttävä jokin muukin lääke kuin aseelliset iskut tai edes rauhanturvajoukot. On kyse ääriliikkeistä, syrjäytymisestä, nälästä ja epätoivosta. Sellaista ei synny itsestään, sellainen syntyy jonkin toisen mahdin ulkopuolelle jäämisestä, osattomuudesta. Siihen meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa.

Ai että miten? Yksi pieni, mutta hyvä ja yleisinhimillinen keino on huumori. Noiden traagisten tapahtumien rinnalla se tietenkin vaikuttaa voimattomalta, mutta sen voimaa ja vaikutusta ei ole syytä aliarvioida. Kuvitellaan tilannetta Auschwitzin keskitysleirillä toisen maailman sodan aikaan, missä pelossa ja ahdistuksessa juutalaiset vangit siellä joutuivat elämään, viikko viikkojen perään. Kuvitellaan, että joku nöyryytetty ja luurangon laihaksi surkastettu ihminen olisi löytänyt vielä jostain senverran voimaa, että olisi tehnyt pilkkaa nöyryyttäjästään ja pystynyt jakamaan tuon ajatuksen muiden vankien kesken. Eikö sellainen ajatus olisikin antanut hänelle ja hänen ystävilleen valtaa, uuden näkökulman, pystynyt edes pieneltä osin nakertamaan pois pelkoa. Sillä jotakin naurettavaahan ei ole syytä pelätä, kun jokin on onnistuttu paljastamaan vilpilliseksi, naurettavaksi, se menettää voimansa.

Mustien huppujen alle piiloutuneiden miesten hätä ja epätoivo ei tietenkään ole naurettavaa, silti heidän tekojensa mielettömyys ja merkityksettömyys voi paljastua parhaiten suurelle yleisölle satiirin, yhden huumorin muodon kautta. Huumorin avulla voidaan naurettavaksi tehdä noihin tekoihin yllyttäneiden johtajien arvovalta. Huumorin avulla ihminen rentoutuu ja rentona ihminen kykenee ajattelemaan huomattavasti kirkkaammin kuin jäykkänä pelosta. Pelko on terroristijohtajien ja diktaattoreiden polttoaine, huumori ja poliittinen satiiri on kaikkina aikoina ollut vapaan ihmisen ase.

Paremman elämän puolesta

ML