sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Rauhanmurhaajat ja uusi uljas maailma


Syy tähän kirjoitukseen on yksinkertaisesti henkilökohtainen, pelkään sotaa. Jos se sattuu olemaan painajainen sinullekin, niin yritän nyt auttaa meitä molempia. Tunnustan, että pelkoni kasvaa itsekkäällä maaperällä, se on alkanut kasvaa sitä mukaa, kun sota maantietellisesti on lähestynyt. Olen kuullut sukuni tarinoita edellisistä sodista, enkä halua nähdä aikaa, jolloin rakkaimpani joutuisivat kokemaan sellaista uudelleen.

Meillä Suomessa on nyt eletty 70 rauhan vuotta. Omat vanhempani elivät vielä sodanaikaa. Sitä ennen Suomen maaperällä on käyty sodanomaisia taisteluja luultavasti esihistorialliselta ajalta lähtien. Jo Nuorakeraamisen kulttuurin ( 3200 eaa ) saapumista Suomeen on arveltu väkivaltaiseksi prosessiksi. Siis todellakin, ajattele, 5215 vuotta sotia! Varhaisin todiste ihmisen väkivaltaisuudesta on 50 000 vuotta vanha. Rauhan historiamme on siis todella lyhyt.

Tutkimusten mukaan muutkin eläinlajit kamppailevat sisäisesti, syynä ovat resurssit; vesi, ruoka, elintila ja naaraat. Silti vain simpanssiuroksilla on todettu olevan ihmisen käytöstä muistuttava kyky liittoutua ja tehdä organisoitua yhteistyötä. ( Tähän voisin kyllä huomauttaa että meidän kissaveljekset ovat kyllä kerran liittoutuneet vierasta tunkeilijaa vastaan. )

Wikipedian mukaan sota on järjestäytyneiden yhteisöjen välinen aseellinen konflikti. Se voi kuitenkin esiintyä muissakin muodoissa. Sotia käydään nimittäin myös taloudellisin keinoin ( kauppasodat ), uskonsotina ja uusinpana, Kybersotana, jossa hyökätään vihollisen tietojärjestelmiä kohtaan. Juuri nyt puhutaan Suomessa myös informaatiosodasta, jossa vapaata sanaa kohtaan hyökkäävät mm. trolliarmeijat. Sotien luettelo maailman historiassa on pitkä. TÄLLÄ HETKELLÄ sotia käydään Nigeriassa, Syyriassa, Etelä- Sudanissa, Irakissa, Israelissa, Palestiinassa, Afganistanissa, Somaliassa, Keski- Afrikassa, Darfurissa, Pakistanissa, Jemenissä, Meksikossa ( huumesota), Itä- Ukrainassa, Libyassa, Kasmirissa, Kolumbiassa, Katangassa, Intiassa, Kiinassa, Ugandassa, Kongossa, Venäjällä, Sudanissa, Egyptissä ja Malilla. Wikipedian mukaan näissä sodissa on kuollut jo yli kaksi miljoonaa ihmistä, joista pelkästään vuonna 2014 201 961 ihmistä, miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia.

No ennenkuin tämä käy liian sietämättömäksi, aloitetaan rauhan rakentaminen. Demokraattisen rauhan kannattajat ovat esittäneet, että olisi yksi sodalta suojaava malli, Demokraattinen yhteiskunta. Teollisen vallankumouksen katsotaan aiheuttaneen demokraattisen yhteiskuntamallin yleistymistä, joka puolestaan on lisännyt rauhaa. Selitystä rauhanomaisempaan elämään on etsitty myös riippuvuudesta globaaliin talouteen. Malliesimerkkiä pisimpään rauhanomaisena pysyneestä valtiosta ei tarvitse hakea kaukaa, se on nimittäin rakas naapurimme, HannuHanhivaltio Ruotsi. Siellä ei ole sodittu kokonaiseen 201 vuoteen, toiseksi kilpailussa kirii Sveitsi 167 vuodella. Vuoden 1945 jälkeen on maailmassa ollut 26 sodatonta päivää, siis 70 :ssä vuodessa 26 päivää!

Demokratian lisäksi rauhaa tuntuu edistävän myös kapitalismi, jonka mukaan omistusoikeus on loukkaamaton. Tämän periaatteen voisi kuitenkin kuvitella toimivan vain, mikäli varallisuuserot ihmisten välillä eivät kasva kohtuuttoman suuriksi. Euroopassa eletään tällä hetkellä jälkiteollista aikaa. Olemme kokeneet kolme merkittävää vallankumousta josta viimeinen on edelleen käynnissä.

-        maatalouden koneellistuminen

-        teollinen vallankumous

-        teknologinen vallankumous

Globalisaatio rikkoo nyt kansallisvaltioiden rajoja. Puolanjuutalaissyntyinen Zygmunt Bauman on kirjoittanut myös glokalisaatiosta, siitä, että maailma jakautuu globalisoituneisiin rikkaisiin ja paikallistuneisiin köyhiin. Rikkaat elävät ajassa ja köyhät tilassa. Maailmasta näyttäisi kehittyvän seikkailukenttä suurille ylikansallisille yrityksille, jotka jakavat valtaa ja vastuuta erilaisten riippuvuussuhteiden avulla. Kansallisvaltioiden mahdollisuus vaikuttaa globaaleihin ongelmiin on hyvin rajallinen, siksi tarvitaan globaalia, ylikansallista yhteistyötä ja tahtoa pitää huolta pallomme elinkelpoisuudesta ja sen köyhimmistä ja heikoimmassa asemassa olevista asukkaista.

Jo 30 vuoden ajan on ennustettu ja rakennettu uutta yhteiskuntaa, informaatioyhteiskuntaa. Espanjalaisen sosiologin Manuel Castellsin mukaan tietoyhteiskunnassa informaation tuottaminen, prosessointi ja välittäminen on perustava tuottavuuden ja vallan lähde. Globaali tietoyhteiskunta jakautuu korkeasti koulutettuihin tietotyöläisiin ja kouluttamattomiin toissijaisiin tuottajiin.

Jos nyt ajatellaan kaikkea tätä rauhan rakentamisen kannalta, niin kuinka suurta merkitystä oikeastaan enää on kansallisvaltioiden rajoilla? Kun globaalimaailma on verkossa, valtakin on siellä. Vieraan valtion valloitus täytyy tehdä verkossa, siellä missä informaatio kulkee ja missä uusimmat innovaatiot tehdään. Uusissa tietoyhteiskunnissa hallitsijat hallinnoivat kansalaisiaan, omaisuuttaan tai yritystensä resursseja verkossa. Maailma muuttuu entistä nopeammassa tahdissa, kun tieto uudesta kumoaa vanhan silmänräpäyksessä ja vaikka toiselta puolelta maailmaa. Raaka-aineet ja puhdas vesi ehkä saadaan vielä maasta, mutta sitä voi ostaa verkkokaupasta, se jolla on siihen varaa.

Siis HALOO! Voitaisiinko nyt siis laskea aseet ja antaa ihmisten elää! Lapsien leikkiä, aikuisten tehdä työtä ja vanhusten nauttia viimeisistä elinvuosistaan. Mitä järkeä on taistella verisesti kansallisvaltioiden rajoista, kun elämisen haasteet ovat jo ihan toisaalla ja kansallisvaltiot menettävät joka tapauksessa merkityksensä. Verkko ei tunne rajoja.

Jos valta olisi nyt minulla, niin laukaisisin jokaisen rauhanmurhaajan kauas avaruuteen maata kiertävälle radalle. Sieltä he saisivat katsella kaunista sinistä planeettaamme täydessä loistossaan ja saisivat palata vasta kun lupaisivat tehdä kaikkensa osoittaakseen kunnioitusta ja arvostusta sen ainutlaatuista elämää kohtaan.

PEACE LOVE AND UNDERSTANDING!

ML

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti