Tahtoisin olla kirjavaihoinen

Meillä on kotona kissaveljekset, toinen on tummaihoinen ja toinen vaalea ( tämän olen päätellyt niiden tassupallojen ihonväreistä ). Päältäpäin ne ovat molemmat harmaakarvaisia, mutta kun tarkemmin katsoo, karvassa on raitoja ja vaaleaihoisellakin mustia laikkuja ihossa. Tämä on tietysti genetiikkaa, mutta kuvitellapa että me ihmisetkin olisimme ulospäin sitä mitä olemme sisältäpäin, laikukkaita, raidallisia tai pilkullisia. Että meissä näkyisi ulospäinkin se geenien sekamelska joka meistä on tehnyt sen mitä olemme. Onhan meissä toki ”puoliverisiä” vaaleantummia tai mustahiuksisia sinisilmäisiä ja niin edelleen, mutta rajat ovat silti toistaiseksi aika selkeitä, ainakin täällä Suomessa. Silti meissä kaikissa on perintöä pitkältä ajalta ja vaaleimmissakin suvuissa on taaksepäin mentäessä ollut joku tummaihoinen.

Olisipa siis hauskaa jos syntyisimme kaikki kirjavina, mikä yksinkertainen ratkaisu rasismia vastaan se olisi. Silloin ei voisi enää päätellä ihonväristä kuka on syntynyt missäkin, kuka on naapurikylästä tai kuka paennut jostain mihin ei voinut jäädä. Ennakkoluuleminen vähenisi, ihmiset joutuisivat oikeasti kohtaamaan ensin toisensa yksilöinä ja muodostamaan vasta sen jälkeen käsityksensä toisesta. Sehän olisi suorastaan maailmanjärjestystä järisyttävä muutos niille, jotka ovat järjestäneet maailmansa ihonvärien mukaan.

Globalisaatio eli mannertenvälisten yhteyksien lisääntyminen on voimakkaasti käynnissä, se johtaa siihen, että ihonvärit väistämättä sekoittuvat entistä enemmän. Yksilöt voivat vapaasti muuttaa ( paitsi ehkä pohjois-korealaiset yksilöt ) maapallon laidoilta toiselle ja viedä geeniperimänsä mukanaan. Perinteisesti ja evoluutiossa se on tarkoittanut pelkästään hyvää, uutta verta ja perimää on ennenkin jopa lähdetty vartavasten hakemaankin, koska sisäsiittoisuus aiheuttaa tunnetusti paljon sairautta ja heikkoutta. Omaa geeniperintöä jaetaan myös julmasti raiskaamalla, yhtenä sodankäynnin muotona, kaikissa sodissa. Geenien sekoittumista on maapallon historiassa säädelleet monenlaiset luonnonolosuhteet kuten jääkaudet, kuivuus tai yksinkertaisesti maapallon pinnanmuodostus merineen ja vuoristoineen. Me olemme eläneet tuossa suhteessa rauhallista aikaa, ilman suurta jääkautta tai kuivuutta, ilman pahoja historian ”pullonkauloja” kuten mustaa surmaa, joka olisi vähentänyt radikaalisti väkeä omilta asuinseuduiltamme. Väkemme on lisääntynyt ja on väistämätön tosiasia että se hakeutuu uusille sijoille sieltä missä elämisen olosuhteet käyvät hankaliksi.

Tästä huolestuneita lohduttaa varmasti se, että ihminen on myös laumaeläin, suurinta osaa meistä sitoo yhteen lähimmäiset ja se tuttu ympäristö johon olemme syntyneet. Tämä on käsittääkseni kaikkia kansoja yhdistävä piirre. Ihmiset keskimäärin haluavat luonnostaan elää syinnyinmaissaan. Luomme kulttuureja joilla on pitkät perinteet ja juuri näiden kulttuurien sekoittuminen aiheuttaakin ongelmia. Silti tässäkin kohtaa olisi hyvä muistaa, että samoin kuin uudet geenit vahvistavat perimää, myös uudet kulttuuriset tavat vahvistavat kulttuureja. Yksikään kulttuuri ei ole kaikilta tavoiltaan pelkästään positiivinen ja pahinta on, että oman kulttuurinsa heikkouksille sokaistuu. Kansainvälisessä maailmassa pärjää kun ymmärtää erilisia tapoja ja osaa toimia kansainvälisesti. Mitä pienempi ja suljetumpi kulttuuriperimä, sitä enemmän se hyötyy uusista vaikutteista.

Tämänhän me kaikki tiedämme, eikö? Se vain tuntuu unohtuvan sen pelon edessä mitä äärimmäisen epätoivoiset ja rikolliset ääriliikkeet saavat aikaan. Lähimmäisestään välittävä ja rauhassa elävä ihminen on vielä enemmistössä, eletään sen mukaan ja sen hyväksi.

Rauhallista päivänjatkoa!

ML