Kuvitellaan että aamulla peiliin katsoessa näkisit vain kaikki huonot puolesi. Sehän on nyt vähän tilanne, kun kuuntelemme uutisia, ne ovat suurimmaksi osaksi huonoja ja vielä ikävämpiä kuin eilen. Ei ihme että ahdistaa. Tilanne tuntuu eskaloituneen ja huono energia tuottaa vain lisää huonoa energiaa ja sen seurauksia. Miten me sitten olemme tulleet tähän ja onko se totta? Ei se tietenkään ole koko totuus, mutta syy, miksi olemme tulleet tähän, on kai pohjimmiltaan yksinkertainen.
Meillä on yhteinen resurssi, tämä Sininen planeetta, joka on suuri ja elinkelpoinen, muttei rajaton. Sitten meillä on ihminen, joka poikkeaa muista eläinlajeista siinä, että sillä tuntuu olevan rajaton halu hyödyntää tuota resurssia hedonistisesti. Ja jopa niin itsekkäästi, että se toimii omaa lajiaan vastaan. Ihminen on irtautunut luonnon kiertokulusta tietoisuutensa vuoksi ( vr. Raamatun kertomukset paratiisista ja vapaasta tahdosta). Meillä on tietoisuus itsestämne, muttei viisautta asettaa sitä koko ekosysteemin kontekstiin. Olemme ajaneet individualistisesti yksilön oikeuksia ja maksimaallisia mahdollisuuksia aina suurempaan nautintoon ja valtaan.Tämän päivän maailmassa näemme juuri tämän kehityksen kärkituotteina suurimpia johtajia, ruumiillistumia maksimaallisesta hedonismista ja itsekkyydestä jota olemme niin kovasti ihailleet. He ovat peilikuvia ihmiskunnan huonoimmista ominaisuuksista.
Näin on päässyt käymään, koska planeettamme resurssit ovat käymässä vähiiin ja kilpailu on kiristynyt. Siksi nuo ahneimmat johtajat nousevat esiin kuin saarekkeet tulvavedessä. Me tulvaveteen hukkumassa olevat olemme nähneet nuo itselleen resursseja ja turvaa keränneet ja virheellisesti olemme kuvitelleet, että äänestämällä heitä ( tai uskomalla heidän autoritaarista propagandaansa) olemme turvassa ja saamme nauttia tuosta samasta vauraudesta.
Nyt meidän olisi kuitenkin korkea aika käsittää tämän systeemin mahdottomuus. Meidän tulisi ymmärtää, että ainoastaan koko ekosysteemin maaperää ja olemassaoloa parantamalla voimme säästyä hukkumiselta. Meidän on jaettava enemmän toisillemme ja muille lajeille, koska luonnossa ei yksikään laji selviydy yksin, vaan se on aina osa kokonaisuutta ja riippuvainen koko ekosysteemistä.
Mitä sitten voimme tehdä? Hyvä uutinen on, että juuri me voimme tehdä. Muutos ei ala maailman johtajista eikä hallituksista. Muutos alkaa lähinpänä maaperää, sieltä missä kaikki kasvu tapahtuu. Kun me muutamme asennettamme itseemme, toisiimme ja ympäristöön, kaikki muuttuu, myös ne johtajat ja hallitukset.Kun alamme hoitaa ympäristöämme ja kasvattaa hyviä siemeniä, ottaa vastuuta sen sijaan, että odotamme saavamme enemmän kuin annamme, kaikki muuttuu. Hyvä energia kasvattaa hyvää energiaa ja tilanne eskaloituu paremmaksi.
Tätä on tietysti jo käynnissä, meriä puhdistetaan ja ilmakehä eheytyy, kierrätystä lisätään ja parempia teknologioita kehitetään. Demokratian vastaiset voimat tietysti tekevät tuhojaan, mutta ei anneta periksi. Niin kauan kun on elämää, on toivoa. Meillä on vielä paljon menetettävää, paljon pelastettavaa. Yksi tärkeimmistä on merkityksellisyys. Kun asiat menettävät todellisen arvonsa ja arvokkuutensa, niiden koko merkityksellisyys katoaa. Esimerkiksi kun ihminen oppi taidon viljellä maata ja kutoa siitä kangasta, josta valmisti vaatteita itselleen ja lähipiirilleen. Vaatteet olivat arvokkaita, ne tulivat tarpeeseen ja ne oli valmistettu rakkaudella ja ylpeydellä siitä taidosta, joka oli opittu. Vaatteet olivat myös osa paikallista kulttuuria ja identiteettiä. Nykyisillä halpatuotevaatteilla ei ole tätä arvoa, eivätkä ne välitä meille elämän merkityksellisyyttä, vaan päinvastoin. Meidän täytyy siis palata siihen pisteeseen, josta merkityksellisyys löytyy. Se ei välttämättä tarkoita enää käsityötä, vaikka käsityöläinen olenkin, vaan se tarkoittaa ympäristön, kulttuurin ja ihmisoikeuksien huomioimista. Jos emme jaa enää mammonaa vaan kaikkein rikkaimmille, meillä on kyllä varaa käyttää luomakuntamme satoa merkityksellisesti. Se kääntää koko elämänsuunnan.
Mukavia maailman pelastuspäiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti