Pienessä
pohjois- espoolaisessa kylässä leikittiin minun lapsuudessani 70- 80 lukujen
vaihteessa juoksuleikkiä nimeltä; Kuka
pelkää mustaa miestä. Idea oli että ”musta mies” seisoi kahdella viivalla
rajatun alueen sisällä ja yritti ottaa kiinni muita, jotka juoksivat viivalta
toiselle, kiinni jääneet jäivät mustiksi miehiksi. Veikkaan että meistä, sen
ajan lapsista, kukaan ei henkilökohtaisesti tuntenut vielä yhtään mustaa miestä
oikeasti. Nyt on varmasti toisin.
Tuon
leikin teho perustui pelkoon. Wikipedian mukaan pelko on kaikille ihmisille ja
eläimille yhteinen tunne, joka liittyy tavallisesti
todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen ja jonka oireet ovat sisäinen
jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne. Haluaisin lisätä tähän vielä,
että tieteellisesti on myös todettu, että voimme tuntea pelkoa myös ilman todellista uhkaa, silloinkin kun kuvittelemme uhan.
Pelko
on myös tehokkaasti yhdistävä tunne, senhän mekin koimme lapsena tuota leikkiä
leikkiessämme, me jotka yhdessä pelkäsimme olimme samalla puolella. Pelkoa
levittämällä ja lietsomalla saa helposti seuraajia niistä, joille pelko on
tuttu tunne, koska se on hyvin yleinen inhimillinen tunne ja siinä on maagista
vetovoimaa, kuten tuossa leikissä. Pelossa liittoutuneet liikkeet eivät ole
kuitenkaan tainneet historian valossa menestyä erityisen hyvin. Tunnetuimpana
niistä ehkä Hitlerin Saksa. Elettiin taloudellisesti vaikeaa aikaa, työttömyyden
ja hyperinflaation pelossa. Sen sijaan että Hitlerin kansallissosialistit olisivat
halunneet sitoa Saksan tiukemmin kansainväliseen kauppaan, he pyrkivät
omavaraisuustalouteen riistämällä oman maansa ja muiden maiden kansalaisilta
omaisuuden asein, käymällä sotaa. He onnistuivat saamaan joukkoonsa paljon ihan
tavallisia, älykkäitä kansalaisia katteettomilla lupauksillaan paremmasta
tulevaisuudesta ja ”puhtaammasta rodusta”. Näin jälkeenpäin on helppo nähdä,
että pelon varaan kootut joukot eivät pysy koossa kauan. Ihan niinkuin tuossa
meidän lapsuuden leikissämmekin, joukot alkoivat rakoilla, toiset käyttivät
toisten seläntakaispaikkoja hyväkseen, kaikki pyrkivät lopulta pelastamaan vain
oman nahkansa.
Vierauden
ja outouden pelko on ihmiselle hyvin primitiivinen tunne, me kaikki koemme sen
jo hyvin nuorina, kun alamme ”vierastaa” muita kuin omia perheenjäseniämme. Tuo
tunne on todennäköisesti kehittynyt meille itsesuojeluvaistoksi hyvin, hyvin
kauan sitten, totaalisesti toisenlaisissa oloissa. Tämän ajan maailmassa ja
omassa vapaassa maassani Suomessa, toivoisin sivistyksen ja ihmisarvojen
kehittyneen niin pitkälle että noin primitiivisiin toimintatapoihin ei enää aikuisiällä olisi tarvetta palata. Maailma on epäoikeudenmukainen ja epätasa-arvoinen,
mutta se ei johdu ihonväristä tai synnyinpaikasta, eikä siitä voi syyttää
kaikkein heikoimmassa ja epätoivoisimmassa asemassa olevia. Jos haluamme
muuttaa maailmaa, meidän täytyy liittoutua HYVÄN puolelle, ei pahan.
Hyvää
päivänjatkoa kaikille,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti