Kuka pelkää mustaa miestä?

Pienessä pohjois- espoolaisessa kylässä leikittiin minun lapsuudessani 70- 80 lukujen vaihteessa juoksuleikkiä nimeltä; Kuka pelkää mustaa miestä. Idea oli että ”musta mies” seisoi kahdella viivalla rajatun alueen sisällä ja yritti ottaa kiinni muita, jotka juoksivat viivalta toiselle, kiinni jääneet jäivät mustiksi miehiksi. Veikkaan että meistä, sen ajan lapsista, kukaan ei henkilökohtaisesti tuntenut vielä yhtään mustaa miestä oikeasti. Nyt on varmasti toisin.

Tuon leikin teho perustui pelkoon. Wikipedian mukaan pelko on kaikille ihmisille ja eläimille yhteinen tunne, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen ja jonka oireet ovat sisäinen jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne. Haluaisin lisätä tähän vielä, että tieteellisesti on myös todettu, että voimme tuntea pelkoa myös ilman todellista uhkaa, silloinkin kun kuvittelemme uhan.

Pelko on myös tehokkaasti yhdistävä tunne, senhän mekin koimme lapsena tuota leikkiä leikkiessämme, me jotka yhdessä pelkäsimme olimme samalla puolella. Pelkoa levittämällä ja lietsomalla saa helposti seuraajia niistä, joille pelko on tuttu tunne, koska se on hyvin yleinen inhimillinen tunne ja siinä on maagista vetovoimaa, kuten tuossa leikissä. Pelossa liittoutuneet liikkeet eivät ole kuitenkaan tainneet historian valossa menestyä erityisen hyvin. Tunnetuimpana niistä ehkä Hitlerin Saksa. Elettiin taloudellisesti vaikeaa aikaa, työttömyyden ja hyperinflaation pelossa. Sen sijaan että Hitlerin kansallissosialistit olisivat halunneet sitoa Saksan tiukemmin kansainväliseen kauppaan, he pyrkivät omavaraisuustalouteen riistämällä oman maansa ja muiden maiden kansalaisilta omaisuuden asein, käymällä sotaa. He onnistuivat saamaan joukkoonsa paljon ihan tavallisia, älykkäitä kansalaisia katteettomilla lupauksillaan paremmasta tulevaisuudesta ja ”puhtaammasta rodusta”. Näin jälkeenpäin on helppo nähdä, että pelon varaan kootut joukot eivät pysy koossa kauan. Ihan niinkuin tuossa meidän lapsuuden leikissämmekin, joukot alkoivat rakoilla, toiset käyttivät toisten seläntakaispaikkoja hyväkseen, kaikki pyrkivät lopulta pelastamaan vain oman nahkansa.

Vierauden ja outouden pelko on ihmiselle hyvin primitiivinen tunne, me kaikki koemme sen jo hyvin nuorina, kun alamme ”vierastaa” muita kuin omia perheenjäseniämme. Tuo tunne on todennäköisesti kehittynyt meille itsesuojeluvaistoksi hyvin, hyvin kauan sitten, totaalisesti toisenlaisissa oloissa. Tämän ajan maailmassa ja omassa vapaassa maassani Suomessa, toivoisin sivistyksen ja ihmisarvojen kehittyneen niin pitkälle että noin primitiivisiin toimintatapoihin ei enää aikuisiällä olisi tarvetta palata. Maailma on epäoikeudenmukainen ja epätasa-arvoinen, mutta se ei johdu ihonväristä tai synnyinpaikasta, eikä siitä voi syyttää kaikkein heikoimmassa ja epätoivoisimmassa asemassa olevia. Jos haluamme muuttaa maailmaa, meidän täytyy liittoutua HYVÄN puolelle, ei pahan.

Hyvää päivänjatkoa kaikille,