Elämää Suomineidon helmoissa

Suomineidon helmoissa käy nyt ristivetoa, tuskin teini- iästä toipuneena, nuorena aikuisena, se joutuu taas ottamaan kantaa vanhempiensa edesottamuksiin, etenkin sen toisen, jonka holhouksesta meillä on vieläkin lapsuuden traumoja. Meillä taitaa olla taas uusi vaihe aikuistumisen tiellä. Toisin kuin läntisillä naapureillamme, meillä on erityiset perintötekijät idän ja lännen välissä. Näistä täysin erilaisista geeneistä olemme itsemme luoneet ja halusimme tai emme, ne ovat edelleen osa meitä. Me suomalaiset emme ole syntyneet erityisen puhdasrotuisina tai homogeenisinä, mikä antaa meille vain luultavasti kilpailuetua muihin kansoihin nähden, niin kuin sekarotuinen koira on jalosukuista terveempi. Olemme luoneet suomalaisuuden itse, maidonvalkea ja taivaansininen kansa on puhdas, rehellinen ja periksiantamaton kuin vastasyntynyt vasikka aamukasteisella niityllä.

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Sininen ja valkoinen värit ovat vapauden.( Sanat Jukka Kuoppamäki)

Kuoppamäki on kertonut että huolimatta suurista suosion osoituksista Sopotin laulufestivaaleilla Puolassa vuonna 1973 tämä laulu ei saanut voittaa, luultavasti koska Moskovasta oli tullut sähke; tämä laulu ei saa näkyä eikä voittaa. piste.

Perhe on pahin, niin meilläkin, molempiin rajavanhempiimme liittyy sekalaisia tunteita, eikä itsenäistyminen ole ollut ihan kivutonta. Kasvatuspsykologian mukaan meidän tulisi nyt luultavasti keskittyä kasvamiseen, suojella intiimialueitamme ja opetella vastuunkantoa ja itsenäistä elämää. Liian holhoavalle tai ripustautuvalle vanhemmalle täytyy osata laittaa rajat, jotta kanssakäyminen aikuisella iällä sujuu tasavertaisena. Meidän täytyy myös kasvaa rohkeasti rooliimme koko pallon kansojen joukossa, vastata ja vaikuttaa. Rooli jossa näin nuorena aikuisena tulee tietysti väistämättä ensin ali- ja ylilyöntejä.

Tähän aikaan ja tehtävään meillä on ehkä juuri oikean näköinen pääministeri, mitä tulee hänen moitteettomaan ulkomuotoonsa ja huippu-urheilijan fyysiseen kuntoonsa. Tämä energiasta pingotteleva pakkaushan joutuu ihan silminnähden taltuttamaan omaa innostustaan euroopan vanhojen herrojen ja rouvien seurassa. Hänen takanaan sutii kokonainen sukupolvi Start- up yrityksiä lähtökuopissaan ja valmiina maailman valloitukseen.

Suomi on vasta yhden sukupolven ikäinen, sotaveteraaneja elää vielä joukossamme. Haavat eivät ole vielä umpeutuneet. Pohjoismaisessa perheessä Suomi on ehkä se vähän resuinen pikkuveli jolla on lapsuuden traumoja ja uhmaikä. Mutta ottaen huomioon että meitä ei ole siunattu öljylähteillä tai rikkailla aatelisilla pääomilla, olemme pärjänneet oikeastaan todella hyvin. Itsevarmuutta ei ehkä ole vielä muille jakaa ja moniarvoisuuteenkin on matkaa. Oppivuosia on luultavasti vielä enemmän edessä kuin takana. Suomella on silti sisu ja sauna. Olemme osanneet tehdä itsestämme tarinan jo kauan ennen kuin tarinan luomisesta tuli muotia. Meillä on edustava ja intohimoinen ykkösmies, presidentti ja hänen älykäs ja kaunis puolisonsa. Suomi on kaunis, Suomi on hyvä, eläköön Suomi!

ML