Suhteellisuudentaju ja ihmisen viimeaikainen evoluutio

Maailmassa on taas viime aikoina tapahtunut monenlaista mieltä kuohuttavaa. Olen tullut ajatelleeksi suhteellisuudentajua. Mikä veikeä vesseli se onkaan, ehkä yksi arvokkaimmista ajatusten järjestely välineistä. Sillä ilman suhteellisuudentajuahan elämä voisi hyvinkin saada aika surrealistiset mittasuhteet ja käydä pahimmillaan elinkelvottomaksi. Kuvitellaan nyt vaikka ihan tavallisen perheen arkipäivää, lasten, aikuisten ja eläinten ihan tavallisia puuhia, ruoanlaittoa, matkustamista liikenteessä, harrastuksia, mitä kaikkea voi silti pahimmillaan mennä pieleen? On helppo kuvitella tuhansia riskitekijöitä ja vaaroja kaikissa väreissä ja voimakkuuksissa, ilman kykyä hahmottaa todennäköisyyksiä ja suhteellisuudentajua, kukaan ei uskaltaisi nousta aamulla sängystä.

Elämä on kuitenkin tarkoitettu elettäväksi, ei pelättäväksi. Eräs ystävä Karaijassa kertoi, että hänellä on tapana mennä pelkoihin sisään, silloin tulee menneeksi niiden läpi ja tehneeksi reitin. Toimiva malli muihinkin ongelmiin, sillä ainahan jos yrität aliarvioida, ylihypätä tai kaukaa kiertää jotain, niin melko varmasti se kuitenkin pyörii siellä elämäsi murokulhossa sinä viimeisenä ryyninä, joka on vaan lusikoitava ja puraistava. Välimatka on suhteellisuudentajuakin parantava tekijä. Liian kaukaisiin asioihin ei saa otetta, toisaalta ihan asian sisällä oleminenkin voi estää sen. Tutkimusten mukaan ihminen pystyy sitä helpommin jopa tappamaan, mitä kauemmaksi sen seuraukset hänestä etäännytetään, toisaalta sodan kauheuksien sisällä elävä ihminen kadottaa myös helposti kyvyn harkita tekojaan.

Viime aikoina meitä ovat järkyttäneet uskomattoman raa`at väkivallan teot. Mietimme miten ne ovat mahdollisia? Sitä on syytäkin miettiä ja syitä on luultavasti monia. Yksi tällaisia tapahtumia mahdollistava tekijä voi olla se, että yhtenäiskulttuurin aika on ohi. Elämme maailmassa, jossa viereisessä rapussa asuvan ihmisen maailmankuva voi olla täysin erilainen kuin omasi. Vaikka maailma on sirpaleinen ja sekava, siinä on mahdollisuus upota täysin jonkun yhden ideaalin sisään, kuin makkara kuoreen, niin että näköala supistuu ja katoaa pian kokonaan. Oulussa tapahtuneiden järkyttävien kirvessurmien tekijän naapuri kertoi surmaajan olleen ihan tavallinen kaveri, kunnes yhtäkkiä lakkasi juttelemasta ja tervehtimästä, sulkeutui. Lopputuloksesta päätellen hyvin epäterveelliseen maailmaansa. Juuri tämä sulkeutuminen tuntuukin olevan yhdistävä tekijä hyvin monenlaisissa murhenäytelmissä. Sulkeutumisen voi aiheuttaa hyvin monenlaiset syyt, väsymys, masennus, pienten lasten yksinhuoltajuus, kiusatuksi tuleminen, köyhyys ja epäoikeudenmukaisuuden kokemukset.

Sulkeutuminen tappaa myös juuri suhteellisuudentajun. Suhteellisuudentaju, kyky arvioida riskejä realistisesti ja ymmärtää todennäköisyyksiä ja syy-seuraussuhteita, pitää meidät järjissämme ja toimintakykyisinä, siitäkin huolimatta että maailma on, mitä se on. Puhdas luonto on sopusuhtainen, luonnollinen, se kasvaa ja kehittyy olosuhteisiinsa sopivaksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Puhdas luonto on myös uskomattoman monimuotoinen, se on niin älykäs, että ihmisen kyky ei riitä sitä ymmärtämään. Yleensä aina, kun ihminen kuvittelee selvittäneensä jonkin luonnon muodostaman mekanismin ja osaavansa hyödyntää sitä, asia paljastuukin moninverroin kompleksisemmaksi. Esimerkkinä nyt vaikka ruoan jalostaminen, ihminen on hyvin yksipuolisesti pyrkinyt jalostamaan esim. vihanneksia niin, että ne tuottaisivat maksimaalisesti satoa. Kuinka on käynyt? Monet vihannekset ovat menettäneet lähes täysin alkuperäisen makunsa ( tomaatti esim.) jonka seurauksena taas ihminen ei syö niitä, koska ne eivät maistu hyvältä. Nyt onkin alettu uudelleen tutkia alkuperäisiä lajikkeita ja todettu että maku syntyykin hyvin monimutkaisten, myös hajuaistiin vaikuttavien haihtuvien ainesosien summana, joka on menetetty jalostetuissa lajikkeissa, joissa on mitattu lähinnä vain sokeripitoisuutta. Tämä esimerkki kertoo mielestäni myös siitä, miten tärkeä luontosuhteemme koko ihmiskunnan kehitykselle on.

Ihmisen kehitystä muokkaa paitsi luonnonevoluutio, myös kulttuurievoluutio ja niiden välille olisi syytä luoda tasapainoinen suhde. Aina kun ihminen on ahne ja pyrkii joidenkin yksilöiden hyvinvointiin toisten kustannuksella, sillä on myös seurauksensa ihmisen kehittymiseen luonnonvalinnan kautta. Mitä globaalimmaksi pallomme pullistuu, sitä enemmän tarvitaan myös suhteellisuudentajua, hahmottamaan ihmiskunnan ongelmia entistä suuremmassa mittakaavassa. Sulkeutuminen ei ole ratkaisu, vaan avoin vuorovaikutus ja vilpitön pyrkimys yhteiseen hyvään.

 

Suhteellisen hyvää päivänjatkoa kaikille!

ML

 

Je suis Charlie ja huumorin vaikutus

En ole koskaan ollut pilkkahuumorin erityinen ihailija. Älykäs satiiri, on toinen juttu. Tämän päivän maailmassa, jossa paljon valtaa kätkeytyy pinnan alaisiin kerroksiin, se on erityisen tärkeä väline demokratian edistämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi. Sananvapaus on perusihmisoikeus, kuten on taiteenvapauskin. Jos ne menetetään, eletään pelossa ja pellossa, minkäänlaisesta demokratiasta tai YHTEISkunnasta ei voida silloin puhua.

 Tapahtumat Ranskassa, jossa suositun satiirisen lehden toimitukseen kohdistetussa terrori-iskussa kuoli 12 henkeä ja 11 haavoittui, eivät ole millään tavalla hyvitettävissä eikä perusteltavissa, ne ovat mielivaltaisia, epätoivoisten ihmisten tekemiä. Ainoa hyvä, jota tästä voi seurata on, että tällaisiin tekoihin johtavista todellisista syistä alettaisiin keskustella. Ei vain keskusrikospoliisissa, tai muslimiyhteisöissä, ei jossain kaukana Lähi-idässä, vaan kaikkialla missä me ihmiset toisiamme kohtaamme. Tämänkaltaiseen epätoivoon on löydyttävä jokin muukin lääke kuin aseelliset iskut tai edes rauhanturvajoukot. On kyse ääriliikkeistä, syrjäytymisestä, nälästä ja epätoivosta. Sellaista ei synny itsestään, sellainen syntyy jonkin toisen mahdin ulkopuolelle jäämisestä, osattomuudesta. Siihen meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa.

Ai että miten? Yksi pieni, mutta hyvä ja yleisinhimillinen keino on huumori. Noiden traagisten tapahtumien rinnalla se tietenkin vaikuttaa voimattomalta, mutta sen voimaa ja vaikutusta ei ole syytä aliarvioida. Kuvitellaan tilannetta Auschwitzin keskitysleirillä toisen maailman sodan aikaan, missä pelossa ja ahdistuksessa juutalaiset vangit siellä joutuivat elämään, viikko viikkojen perään. Kuvitellaan, että joku nöyryytetty ja luurangon laihaksi surkastettu ihminen olisi löytänyt vielä jostain senverran voimaa, että olisi tehnyt pilkkaa nöyryyttäjästään ja pystynyt jakamaan tuon ajatuksen muiden vankien kesken. Eikö sellainen ajatus olisikin antanut hänelle ja hänen ystävilleen valtaa, uuden näkökulman, pystynyt edes pieneltä osin nakertamaan pois pelkoa. Sillä jotakin naurettavaahan ei ole syytä pelätä, kun jokin on onnistuttu paljastamaan vilpilliseksi, naurettavaksi, se menettää voimansa.

Mustien huppujen alle piiloutuneiden miesten hätä ja epätoivo ei tietenkään ole naurettavaa, silti heidän tekojensa mielettömyys ja merkityksettömyys voi paljastua parhaiten suurelle yleisölle satiirin, yhden huumorin muodon kautta. Huumorin avulla voidaan naurettavaksi tehdä noihin tekoihin yllyttäneiden johtajien arvovalta. Huumorin avulla ihminen rentoutuu ja rentona ihminen kykenee ajattelemaan huomattavasti kirkkaammin kuin jäykkänä pelosta. Pelko on terroristijohtajien ja diktaattoreiden polttoaine, huumori ja poliittinen satiiri on kaikkina aikoina ollut vapaan ihmisen ase.

Paremman elämän puolesta

ML