Katselin juuri dokkarin
yhdestä nuoruuteni ikonista Janis Joplinista. Hän oli yksi musiikkimaailman
edellä kävijöistä ja esitaistelijoista, oman tiensä kulkija, jonka traaginen
elämä päättyi huumeiden yliannostukseen 27 vuotiaana, vuonna 1970
Californiassa. Janis Joplin oli erilainen nuori, joka ei täyttänyt keskiverto
High schoolilaisen mittoja ulkoisesti tai sisäisesti, hänestä tuli
koulukiusaajien riistaa. Kiusaajat seurasivat häntä vielä koulun jälkeenkin, he
särkivät hänen sydämensä ja itsetuntonsa, siitä hän ei koskaan, yrityksistään
huolimatta onnistunut parantumaan.
Kiusaajien logiikka on
erikoinen ja useinmiten se toimii juuri näin. Joukolla valitaan joku tarpeeksi
erilainen roskakoriksi, johon voidaan deletoida kaikki se, mistä itse halutaan
päästä eroon, pelot, epävarmuus ja suorituspaineet. Tätä logiikkaa käyttävät
sellaiset ihmiset jotka eivät syystä tai toisesta osaa käsitellä omia
ongelmiaan ja heikkouksiaan ja tämän logiikan mukaan niistä pääsee eroon kun
kiusattu musertuu kiusaamisen alle. Vastaavaa logiikkaa löytyy eläinmaailmasta,
jossa esim. poikueen heikoimmat hylätään jotta vahvemmilla olisi selviytymisen
mahdollisuudet. Eläinmaailmassa tämä logiikka saattaa olla lajin selviytymisen
kannalta tarpeellinen, ihmisten maailmassa se on primitiivinen jäänne joka
estää inhimillisen kulttuurin kehittymistä.
Tämä on se sama logiikka
jonka mukaan kouluissa, työpaikoilla tai esim. sosiaalisessa mediassa
enemmistön edustaja, joukon jäsen, syrjii sitä joka on väärän värinen, väärää
uskontoa edustava, väärää sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista edustava.
Tämä logiikka on aina vaivannut minua, olisihan inhimillisesti ottaen
ymmärrettävämpää, että kiusaaja kävisi hyökkäykseen niitä tahoja vastaan, jotka
ongelmia aiheuttavat, niitä vallanhaltijoita ja käyttäjiä vastaan, jotka
toimillaan aiheuttavat sen, että ihmiset joutuvat pakenemaan henkensä edestä,
kerjäämään tai selviytymään elämästään ilman alkeellisintakaan koulutusta. Sen
sijaan, että kiusaajat yrittäisivät estää näitä vääryyksiä tapahtumasta, he
käyvät näiden uhrien kimppuun. Tämä kiusaajien logiikka ei korjaa vääriä
rakenteita, vaan vahvistaa niitä ja toimii sillä tavoin myös omaa etuaan
vastaan, tekee maailmasta entistä raaemman ja kylmemmän paikan. Viime aikoina
esimerkkejä tästä kiusaamisesta on nähty jopa aikuisen pilkkana lapsia kohtaan. Jos on pakko kiusata, kiusatkaa edes itseänne isompia ja vahvempia, ei heikompia ja pienempiä.
Olen silti iloinen että Janis
Joplin pääsi Otis Reddingin keikalle ja esiintymään itse, hän sai kokea myös
sen, että on olemassa muitakin erilaisia, vahvoja sellaisia, selviytyneitä.
Vaikka Janis ei selviytynyt, toivon että tarina hänen elämästään muistuttaisi
meitä siitä, että luovuus, hyvät ideat ja uudet keksinnöt syntyvät siellä,
missä kukoistaa erilaisuus ja monipuolisuus, kaikki se, mikä tekee meistä
ihmisiä.
ML
