Tahtoisin olla kirjavaihoinen

Meillä on kotona kissaveljekset, toinen on tummaihoinen ja toinen vaalea ( tämän olen päätellyt niiden tassupallojen ihonväreistä ). Päältäpäin ne ovat molemmat harmaakarvaisia, mutta kun tarkemmin katsoo, karvassa on raitoja ja vaaleaihoisellakin mustia laikkuja ihossa. Tämä on tietysti genetiikkaa, mutta kuvitellapa että me ihmisetkin olisimme ulospäin sitä mitä olemme sisältäpäin, laikukkaita, raidallisia tai pilkullisia. Että meissä näkyisi ulospäinkin se geenien sekamelska joka meistä on tehnyt sen mitä olemme. Onhan meissä toki ”puoliverisiä” vaaleantummia tai mustahiuksisia sinisilmäisiä ja niin edelleen, mutta rajat ovat silti toistaiseksi aika selkeitä, ainakin täällä Suomessa. Silti meissä kaikissa on perintöä pitkältä ajalta ja vaaleimmissakin suvuissa on taaksepäin mentäessä ollut joku tummaihoinen.

Olisipa siis hauskaa jos syntyisimme kaikki kirjavina, mikä yksinkertainen ratkaisu rasismia vastaan se olisi. Silloin ei voisi enää päätellä ihonväristä kuka on syntynyt missäkin, kuka on naapurikylästä tai kuka paennut jostain mihin ei voinut jäädä. Ennakkoluuleminen vähenisi, ihmiset joutuisivat oikeasti kohtaamaan ensin toisensa yksilöinä ja muodostamaan vasta sen jälkeen käsityksensä toisesta. Sehän olisi suorastaan maailmanjärjestystä järisyttävä muutos niille, jotka ovat järjestäneet maailmansa ihonvärien mukaan.

Globalisaatio eli mannertenvälisten yhteyksien lisääntyminen on voimakkaasti käynnissä, se johtaa siihen, että ihonvärit väistämättä sekoittuvat entistä enemmän. Yksilöt voivat vapaasti muuttaa ( paitsi ehkä pohjois-korealaiset yksilöt ) maapallon laidoilta toiselle ja viedä geeniperimänsä mukanaan. Perinteisesti ja evoluutiossa se on tarkoittanut pelkästään hyvää, uutta verta ja perimää on ennenkin jopa lähdetty vartavasten hakemaankin, koska sisäsiittoisuus aiheuttaa tunnetusti paljon sairautta ja heikkoutta. Omaa geeniperintöä jaetaan myös julmasti raiskaamalla, yhtenä sodankäynnin muotona, kaikissa sodissa. Geenien sekoittumista on maapallon historiassa säädelleet monenlaiset luonnonolosuhteet kuten jääkaudet, kuivuus tai yksinkertaisesti maapallon pinnanmuodostus merineen ja vuoristoineen. Me olemme eläneet tuossa suhteessa rauhallista aikaa, ilman suurta jääkautta tai kuivuutta, ilman pahoja historian ”pullonkauloja” kuten mustaa surmaa, joka olisi vähentänyt radikaalisti väkeä omilta asuinseuduiltamme. Väkemme on lisääntynyt ja on väistämätön tosiasia että se hakeutuu uusille sijoille sieltä missä elämisen olosuhteet käyvät hankaliksi.

Tästä huolestuneita lohduttaa varmasti se, että ihminen on myös laumaeläin, suurinta osaa meistä sitoo yhteen lähimmäiset ja se tuttu ympäristö johon olemme syntyneet. Tämä on käsittääkseni kaikkia kansoja yhdistävä piirre. Ihmiset keskimäärin haluavat luonnostaan elää syinnyinmaissaan. Luomme kulttuureja joilla on pitkät perinteet ja juuri näiden kulttuurien sekoittuminen aiheuttaakin ongelmia. Silti tässäkin kohtaa olisi hyvä muistaa, että samoin kuin uudet geenit vahvistavat perimää, myös uudet kulttuuriset tavat vahvistavat kulttuureja. Yksikään kulttuuri ei ole kaikilta tavoiltaan pelkästään positiivinen ja pahinta on, että oman kulttuurinsa heikkouksille sokaistuu. Kansainvälisessä maailmassa pärjää kun ymmärtää erilisia tapoja ja osaa toimia kansainvälisesti. Mitä pienempi ja suljetumpi kulttuuriperimä, sitä enemmän se hyötyy uusista vaikutteista.

Tämänhän me kaikki tiedämme, eikö? Se vain tuntuu unohtuvan sen pelon edessä mitä äärimmäisen epätoivoiset ja rikolliset ääriliikkeet saavat aikaan. Lähimmäisestään välittävä ja rauhassa elävä ihminen on vielä enemmistössä, eletään sen mukaan ja sen hyväksi.

Rauhallista päivänjatkoa!

ML

Minun Siperiani ja sen opetukset

Minä olin kiihkeän idealistinen kun olin nuori. Lähdin opiskelemaan vaatesuunnittelua koska omintakeisella logiikalla päättelin, että siinä voisin yhdistää kiinnostukseni ihmiseen, psykologiaan, estetiikkaan ja taiteeseen. Vaatehan on ihmistä lähinnä oleva taideteos. Silloisen Taideteollisen korkeakoulun vaatesuunnittelun laitoksella valkein purjein lipuva idealistialukseni törmäsi sitten realismin jäävuoreen heti ekana vuonna. ( Tai ehkä paremminkin pikkuinen Rätticitikkani ajautui suurelle saksalaiselle moottoritielle.) Minä halusin tehdä vaatteita ihmisenä ihmiselle, kuvittelin että saisin opiskella jännittävän sekoituksen antropologiaa ja psykologiaa, että saisin pohtia miksi ihmisestä on kehittynyt karvaton ja luoda uuden hyvinvoivasti vaatetetun ihmisen. Ensimmäisellä kurssilla eteemme lyötiin eurooppalaiset trendikartat ja sesongin värit. Se siitä psykologiasta, vaatteen suunnitteleminen on teollisuutta, sitä ohjaa isot kihot jotka päättävät värit ja linjat joiden nuottien mukaan on tanssittava, mikäli mielii töitä tehdä.

Ymmärrän siis nuoren mielen idealismia, ymmärrän pelkoja ja vierautta. Rakkaimpia ajatuksiani oli, että työ puhuu kyllä puolestaan, kunhan keskityt omaan annettavaasi, teet työsi niin hyvin kuin ikinä osaat, se riittää. Siperia opettaa ja nälkä. Meitä on tällä pallolla aika monta, eikä ketään välttämättä kiinnosta sinun hyvin tehty työsi, jos et osaa sitä myydä. Kysymys on suhteista, kahden välisistä ja kansojen välisistä, aina kannattaa etsiä ratkaisuja toisten ongelmiin, niille löytyy kysyntää, niitä saa myytyä. Kyllä omastaan saa olla ylpeä ja kulttuuristaan kiitollinen, mutta sillä ei viedä eikä tuoda, eikä nykyisessä maailmassa mikään valtio voi toimia täysin omavaraisesti.

Ei minusta tullut koskaan teollista vaatesuunnittelijaa, tuli vain todella huono opiskelija ( teollisuuden kannalta), kolusin läpi kaikkia muita sivuaineita niin paljon kuin sain ja tein lopputyöni muotokuvamaalauksista. Mutta jos jotain opin, se oli juuri tuo yhteistyön tärkeys, verkostoitumista en todellakaan osaa vieläkään, mutta avoimuutta olen opetellut. Ja juuri sitä haluaisin opettaa nuoremmillenikin. Sulkeutumisen tie on umpikuja, erilaisuuteen ja uusiin ihmisiin tutustuminen on pelottavaa ja joskus ihan syystäkin, mutta se on ainoa vaihtoehtomme hengissä selviytymiselle. Ystäviä ja liittolaisia on hankittava mahdollisimman monen kulttuurin sisältä, mitä enemmän ihmiset liittoutuvat yhteen, sitä vähemmän he asettuvat toisiaan vastaan.

ML