Matkalla uuteen elämään

 

Tällä kertaa tämä yhteinen matkamme on paras aloittaa ihan alkeista, nimittäin atomeista, jotka muodostavat maailmankaikkeutemme alkuaineet. Atomihan on aineen pienin osa, mutta se, mikä niissä on erityisen mielenkiintoista on, että nekin ovat suurimmalta osaltaan tyhjiä! Niiden sisällä on nukleoneista ( protoneista ja neutroneista ) koostuva pikkuruinen ydin, joka muodostaa pienestä koostaan huolimatta 99,95 prosenttia sen massasta. Pientä ydintä kiertävät vielä pienemmät elektronit. Ymmärtääksemme tämän ihmeellisen atomin suhteita, atomia on verrattu Notre Damen katedraaliin, jonka sisällä on hyttynen ( sen ydin). Vain pieni osa tuosta ytimestäkin on peräisin kvarkeista eli alkeishiukkasista, suurimmalta osaltaan koko atomi on siis materiatonta, sinne sitoutunutta energiaa. Tämä kaikkihan on tietysti ollut teille muille ihan päivänselvää jo koulun fysiikan tunneilta, kun taas tällainen taivaanrannan maalari istui ne tunnit aina ikkunarivissä ja piirteli ohi lenteleviä lintuja.

No miksi kiinnostuin siitä juuri nyt, juu koska se osaltaan todistaa energian suhteellisen suuren olemassaolon materiaan nähden. Ja se taas todistaa siitä, mistä elämässä on kysymys, metafysiikasta, hengen ja sielun, kollektiivisen mielen ( Jumalan, jos niin haluamme ) olemassaolosta.

On kysymys tietoisuudesta, siitä, oliko tietoisuus ensin vai luovatko materiaaliset aivot tietoisuuden. Mitään, siis mitään todisteita siitä, että aivot voisivat synnyttää tietoisuutta ei ole voitu osoittaa, sen sijaan on olemassa paljon erilaisia kokeita ja kokemuksia joissa on voitu todistaa tietoisuuden olevan irrallisen ajasta ja paikasta. Tällaisia ovat esim. telepaattiset kokemukset, ruumiista irtautumisen kokemukset, kuolemanrajakokemukset tai ennalta näkemisen kokemukset. Niitä on tutkittu paljon ja vaikka osa niistä on osoittautunut huijauksiksi, osaa ei voi selittää millään muulla tavalla, kuin että tietoisuutta on olemassa ruumiista irrallaan. Fyysinen maailmamme on mahdollista purkaa täydellisiksi hioutuneisiin matemaattisiin kaavoihin, seikka johon Einsteinkin perusti uskonsa kaiken pohjalla olevaan luovaan älyyn, tietoisuuteen jonka osia me olemme. Meitä ympäröivä fyysinen maailmankaikkeus ei siis todellakaan ole syntynyt sattumalta, vaan sen olemassaolon mahdollistaa täydelliseksi hioutuneet fyysiset parametrit. Me olemme kenties tässä ajassa ja ruumiissamme omien aistiemme ja elimiemme rajoittamia, mutta tietoisuutemme on osa suurempaa, sellaista voimaa joka on olemassa noiden rajoitusten ulkopuolella.

 

Tämä, hyvät sielunveljeni, on juuri se toivoa tuova ilosanoma. Koska tietoisuus on luonut materian, se ei katoa, vaikka materia jatkaa matkaansa tämän pallomme kiertokulussa, sielu ei kuole. Jos tarkastelemme olemassaoloamme tämän kollektiivisen ykseyden ja tietoisuuden näkökulmasta, on helppo ymmärtää, miten taistelu maapallon luonnonvaroista ei voi ratkaista mitään olemassaolomme tai elämän jatkumisen kysymyksiä. Materia ei voi luoda henkeä, eikä se näin voi tehdä yhdestäkään sielusta onnellista. Rikkaimmatkaan ihmiset eivät ole löytäneet omaisuudestaan euforista onnea, he pystyvät ehkä tyydyttämään fyysisen ruumiinsa monet mieliteot, mutteivat kykene saavuttamaan alkeellisintakaan mielenrauhaa, ilman hengen osallisuutta tai ymmärrystä sielunsa tarpeesta kehittyä. Me kaikkihan olemme todellakin voineet todistaa viime aikoina noiden maailman rikkaimpiin kuuluvien ihmisten onnettomasta elämästä, ei rikkauksien tai materian hallinnan onnesta.

 Tämä materian ja rikkauksien kiihtyvä kertyminen entistä harvemmillehan aiheuttaa tällä hetkellä maailmassa polarisoitumista. Ääripäihin jäävät ryhmät hakevat syytä siihen eri puolelta, toiset vasemmalla, toiset oikealla, mutta molemmissa ääripäissä ongelmaksi koetaan osattomuus ja varallisuuden epäoikeudenmukainen jakautuminen. Rikkaimmillehan tuo köyhien jakautuminen ja toistensa syyttely sopii hyvin, siksi näemmekin heidän enimmäkseen vain heittävän bensaa liekkeihin. Siinä he kuitenkin erehtyvät, sillä maailman köyhimpien kohtalo on lopulta myös heidän kohtalonsa, koska kollektiivinen tietoisuutemme on lopulta yhtä. Tämän voisi tietysti sanoa myös Raamatun sanoin Matteuksen evankeliumista; Totisesti, kaiken mitä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, te olette tehneet minulle.

Sitä lohtua siis ja toivoa tuo juuri se, että joukossamme vaeltaa jo suuri joukko ihmisiä jotka ovat valmiita siirtymään korkeammalle tietoisuuden tasolle. He ymmärtävät materiaalisen maailman rajoitteet ja sen, että me jaamme ne yhdessä. Tämä planeettamme asettaa meille fyysisen elämän rajat, mutta se miten ja mihin tietoinen mielemme täältä jatkaa, riippuu paljon kyvystämme kehittyä henkisinä olentoina.

 

Hyvää uutta vuotta kaikille!

ML

 

Miten tämä maailmankaikkeus toimii? ja miten Charlie Kirkin muistotilaisuus siihen liittyy?

 Oivalsin sen juuri, siksi on pakko heti kertoa sinullekin, miten tämä maailmankaikkeus toimii. Elämme energian kiertotaloudessa. Se tarkoittaa sitä, että energia täällä kiertää kuin vesi, se virtaa yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi systeemi ei ole yksinkertaisesti sellainen, että hyvät palkitaan hyvällä ja pahat saavat palkkansa, systeemi ei ole suoraviivaisen oikeudenmukainen. Sillä mehän olemme kuin puita, seisomme yksin mutta olemme kiinni toisissamme, juuremme ovat kiinni kaikissa heissä, jotka ovat jo mullaksi muuttuneet, olemme osa heitä ja he ovat osa meitä. 

Siksi myös kaikki se, mitä aikaisemmat sukupolvet ovat tehneet, vaikuttaa myös meihin. Kaikki heidän traumansa ja voittonsa, kaikki kokemansa, siirtyy solumuistissa meihin. Kun olimme lapsia ja hyvin vastaanottavaisia, niin kuin lapset ovat, he imevät kaiken ja elävät hetkessä, kaikki se mitä vanhemmiltamme saimme, muokkasi meidät. Uskomukset itsestämme syntyivät, muistot muuttuivat elämämme tarinoiksi. Ja tuo kaikki on energiaa jolla olemme edelleen liikkeellä, se on kuin kartasto joka on piirretty alitajuntaasi. Millaisia uskomuksia sinä muodostit itsestäsi kun olit lapsi? Oletko muistanut päivittää niitä? Oletko kyseenalaistanut niitä ominaisuuksia tai taipumuksia joita olet oppinut pitämään ominasi? 

Elämä on myös aina yhtä aikaa sekä että, toisilleen ristiriitaisetkin asiat voivat olla totta yhtä aikaa. Saattaa olla, että teet hyviä tekoja, että yrität parhaasi, mutta aiheutat jollekin tuskaa. Saattaa olla, että uhraat itsesi ja kannat vastuuta, mutta et saa siitä mitään palkintoa, koska et osaa sitä vastaanottaa, et koe olevasi sen arvoinen. Maailmankaikkeuden energiat eivät virtaa minkään markkinatalouden logiikalla, että kun laitan tämän teon pankkiin, se tuottaa tuon koron. Maailmankaikkeus on paljon monimutkaisempi energialaitos. Ja samalla asiat ovat yksinkertaisia, jos suostut näkemään ne, jos tunnustamme tosiasiat. Sillä juuri näkemisestä on kysymys.

Meillä on kaikilla oma pieni osamme ja aikamme maailmankaikkeudessa, olla näkyviä. Se ei ole paljon maailmankaikkeuden mittakaavassa ( eikä varsinkaan kun niitäkin on useita) mutta se on kaikki mitä meillä on. Energia virtaa lävitsemme ja paljon riippuu siitä, mitä sinä näet ja vastaanotat ja mitä annat takaisin ja näkevätkö muut sen. Jos uskot että viha ja kosto auttaa, tulet luultavasti myös vastaanottamaan sitä, koska olet sille avoin, uskot siihen. Miksi kukaan sitten uskoisi vihaan? Koska hän ehkä pelkää ja koska hän on lapsena oppinut sellaisen mallin että viha auttaa. Vihassa on voimaa. Viha yhdistetään myös usein sankaritarinoissa maskuliiniseen voimaan ja kunniaan, se voi tuntua vastustamattoman houkuttelevalta. 

Vihan sijaan, pitäisi yrittää nähdä se, mitä sillä yrittää peittää ja voittaa. Mikä on se pelko jota vihainen ihminen ei uskalla kohdata ja mitä tapahtuisi jos hän uskaltaisi. 

Vaikka ihminen tekisi hyviä tekoja rakkaudesta, hän ei siltikään välttämättä vastaanota niitä, jos hän on oppinut lapsena olevansa riittämätön, vääränlainen. Häntä on rangaistu ja häpäisty ja siitä on tullut hänelle maisema jonka hän näkee, hänen tuttu osansa. Hän ei osaa olla avoin rakkauden ja hyvän energialle, koska ei koe olevansa sen arvoinen.

Käytännön esimerkki näillä energioilla manipuloimisesta löytyy vastikään Amerikassa pidetystä Charlie Kirkin muistotilaisuudesta. Sen pääesiintyjinähän olivat presidentti Trump ja leski Erika Kirk. Heille oli selvästi annettu erilaiset roolit. Trump oli vihan ja koston maskuliininen voima, sankari, johon pelokkaat miehet saattoivat samaistua vihaisina ja uhriutuvina. Leski Erika Kirk oli anteeksiantava pehmeä, feminiininen voima, johon raamattunsa lukeneet ja surevat ihmiset saattoivat samaistua. Luultavasti muulla koreografialla sitten vahvistettiin että nämä molemmat voimat ovat hyväksyttäviä, kunhan tiedämme missä yhteinen vihollinen on ja annamme vallan tämän teatterin johdolle. 

Tämä on siis esimerkki siitä, miten energioita voidaan ohjailla ja miksi pahat, itsekkäät ja ahneet ovat tällä hetkellä niin suuressa vallassa. Ihmisestä on tullut tarpeeksi tietoinen, että se pystyy hyväksikäyttämään systeemiä. Ja me ihmettelemme miten tämä on mahdollista ja miten tämä voitaisiin estää? Ainoa tapa on nähdä se, todella ja syvällisesti nähdä itsensä ja oman osansa tässä maailmankaikkeudessa.

Pysytään pehmeinä!

 

Miten pelastamme maailman!

Kuvitellaan että aamulla peiliin katsoessa näkisit vain kaikki huonot puolesi. Sehän on nyt vähän tilanne, kun kuuntelemme uutisia, ne ovat suurimmaksi osaksi huonoja ja vielä ikävämpiä kuin eilen. Ei ihme että ahdistaa. Tilanne tuntuu eskaloituneen ja huono energia tuottaa vain lisää huonoa energiaa ja sen seurauksia. Miten me sitten olemme tulleet tähän ja onko se totta? Ei se tietenkään ole koko totuus, mutta syy, miksi olemme tulleet tähän, on kai pohjimmiltaan yksinkertainen.

Meillä on yhteinen resurssi, tämä Sininen planeetta, joka on suuri ja elinkelpoinen, muttei rajaton. Sitten meillä on ihminen, joka poikkeaa muista eläinlajeista siinä, että sillä tuntuu olevan rajaton halu hyödyntää tuota resurssia hedonistisesti. Ja jopa niin itsekkäästi, että se toimii omaa lajiaan vastaan. Ihminen on irtautunut luonnon kiertokulusta tietoisuutensa vuoksi ( vr. Raamatun kertomukset paratiisista ja vapaasta tahdosta). Meillä on tietoisuus itsestämne, muttei viisautta asettaa sitä koko ekosysteemin kontekstiin. Olemme ajaneet individualistisesti yksilön oikeuksia ja maksimaallisia mahdollisuuksia aina suurempaan nautintoon ja valtaan.Tämän päivän maailmassa näemme juuri tämän kehityksen kärkituotteina suurimpia johtajia, ruumiillistumia maksimaallisesta hedonismista ja itsekkyydestä jota olemme niin kovasti ihailleet. He ovat peilikuvia ihmiskunnan huonoimmista ominaisuuksista.

Näin on päässyt käymään, koska planeettamme resurssit ovat käymässä vähiiin ja kilpailu on kiristynyt. Siksi nuo ahneimmat johtajat nousevat esiin kuin saarekkeet tulvavedessä. Me tulvaveteen hukkumassa olevat olemme nähneet nuo itselleen resursseja ja turvaa keränneet ja virheellisesti olemme kuvitelleet, että äänestämällä heitä ( tai uskomalla heidän autoritaarista propagandaansa) olemme turvassa ja saamme nauttia tuosta samasta vauraudesta.

Nyt meidän olisi kuitenkin korkea aika käsittää tämän systeemin mahdottomuus. Meidän tulisi ymmärtää, että ainoastaan koko ekosysteemin maaperää ja olemassaoloa parantamalla voimme säästyä hukkumiselta. Meidän on jaettava enemmän toisillemme ja muille lajeille, koska luonnossa ei yksikään laji selviydy yksin, vaan se on aina osa kokonaisuutta ja riippuvainen koko ekosysteemistä.

Mitä sitten voimme tehdä? Hyvä uutinen on, että juuri me voimme tehdä. Muutos ei ala maailman johtajista eikä hallituksista. Muutos alkaa lähinpänä maaperää, sieltä missä kaikki kasvu tapahtuu. Kun me muutamme asennettamme itseemme, toisiimme ja ympäristöön, kaikki muuttuu, myös ne johtajat ja hallitukset.Kun alamme hoitaa ympäristöämme ja kasvattaa hyviä siemeniä, ottaa vastuuta sen sijaan, että odotamme saavamme enemmän kuin annamme, kaikki muuttuu. Hyvä energia kasvattaa hyvää energiaa ja tilanne eskaloituu paremmaksi.

Tätä on tietysti jo käynnissä, meriä puhdistetaan ja ilmakehä eheytyy, kierrätystä lisätään ja parempia teknologioita kehitetään. Demokratian vastaiset voimat tietysti tekevät tuhojaan, mutta ei anneta periksi. Niin kauan kun on elämää, on toivoa. Meillä on vielä paljon menetettävää, paljon pelastettavaa. Yksi tärkeimmistä on merkityksellisyys. Kun asiat menettävät todellisen arvonsa ja arvokkuutensa, niiden koko merkityksellisyys katoaa. Esimerkiksi kun ihminen oppi taidon viljellä maata ja kutoa siitä kangasta, josta valmisti vaatteita itselleen ja lähipiirilleen. Vaatteet olivat arvokkaita, ne tulivat tarpeeseen ja ne oli valmistettu rakkaudella ja ylpeydellä siitä taidosta, joka oli opittu. Vaatteet olivat myös osa paikallista kulttuuria ja identiteettiä. Nykyisillä halpatuotevaatteilla ei ole tätä arvoa, eivätkä ne välitä meille elämän merkityksellisyyttä, vaan päinvastoin. Meidän täytyy siis palata siihen pisteeseen, josta merkityksellisyys löytyy. Se ei välttämättä tarkoita enää käsityötä, vaikka käsityöläinen olenkin, vaan se tarkoittaa ympäristön, kulttuurin ja ihmisoikeuksien huomioimista. Jos emme jaa enää mammonaa vaan kaikkein rikkaimmille, meillä on kyllä varaa käyttää luomakuntamme satoa merkityksellisesti. Se kääntää koko elämänsuunnan.

Mukavia maailman pelastuspäiviä!

Kaikki reaktio