Matkalla uuteen elämään

 

Tällä kertaa tämä yhteinen matkamme on paras aloittaa ihan alkeista, nimittäin atomeista, jotka muodostavat maailmankaikkeutemme alkuaineet. Atomihan on aineen pienin osa, mutta se, mikä niissä on erityisen mielenkiintoista on, että nekin ovat suurimmalta osaltaan tyhjiä! Niiden sisällä on nukleoneista ( protoneista ja neutroneista ) koostuva pikkuruinen ydin, joka muodostaa pienestä koostaan huolimatta 99,95 prosenttia sen massasta. Pientä ydintä kiertävät vielä pienemmät elektronit. Ymmärtääksemme tämän ihmeellisen atomin suhteita, atomia on verrattu Notre Damen katedraaliin, jonka sisällä on hyttynen ( sen ydin). Vain pieni osa tuosta ytimestäkin on peräisin kvarkeista eli alkeishiukkasista, suurimmalta osaltaan koko atomi on siis materiatonta, sinne sitoutunutta energiaa. Tämä kaikkihan on tietysti ollut teille muille ihan päivänselvää jo koulun fysiikan tunneilta, kun taas tällainen taivaanrannan maalari istui ne tunnit aina ikkunarivissä ja piirteli ohi lenteleviä lintuja.

No miksi kiinnostuin siitä juuri nyt, juu koska se osaltaan todistaa energian suhteellisen suuren olemassaolon materiaan nähden. Ja se taas todistaa siitä, mistä elämässä on kysymys, metafysiikasta, hengen ja sielun, kollektiivisen mielen ( Jumalan, jos niin haluamme ) olemassaolosta.

On kysymys tietoisuudesta, siitä, oliko tietoisuus ensin vai luovatko materiaaliset aivot tietoisuuden. Mitään, siis mitään todisteita siitä, että aivot voisivat synnyttää tietoisuutta ei ole voitu osoittaa, sen sijaan on olemassa paljon erilaisia kokeita ja kokemuksia joissa on voitu todistaa tietoisuuden olevan irrallisen ajasta ja paikasta. Tällaisia ovat esim. telepaattiset kokemukset, ruumiista irtautumisen kokemukset, kuolemanrajakokemukset tai ennalta näkemisen kokemukset. Niitä on tutkittu paljon ja vaikka osa niistä on osoittautunut huijauksiksi, osaa ei voi selittää millään muulla tavalla, kuin että tietoisuutta on olemassa ruumiista irrallaan. Fyysinen maailmamme on mahdollista purkaa täydellisiksi hioutuneisiin matemaattisiin kaavoihin, seikka johon Einsteinkin perusti uskonsa kaiken pohjalla olevaan luovaan älyyn, tietoisuuteen jonka osia me olemme. Meitä ympäröivä fyysinen maailmankaikkeus ei siis todellakaan ole syntynyt sattumalta, vaan sen olemassaolon mahdollistaa täydelliseksi hioutuneet fyysiset parametrit. Me olemme kenties tässä ajassa ja ruumiissamme omien aistiemme ja elimiemme rajoittamia, mutta tietoisuutemme on osa suurempaa, sellaista voimaa joka on olemassa noiden rajoitusten ulkopuolella.

 

Tämä, hyvät sielunveljeni, on juuri se toivoa tuova ilosanoma. Koska tietoisuus on luonut materian, se ei katoa, vaikka materia jatkaa matkaansa tämän pallomme kiertokulussa, sielu ei kuole. Jos tarkastelemme olemassaoloamme tämän kollektiivisen ykseyden ja tietoisuuden näkökulmasta, on helppo ymmärtää, miten taistelu maapallon luonnonvaroista ei voi ratkaista mitään olemassaolomme tai elämän jatkumisen kysymyksiä. Materia ei voi luoda henkeä, eikä se näin voi tehdä yhdestäkään sielusta onnellista. Rikkaimmatkaan ihmiset eivät ole löytäneet omaisuudestaan euforista onnea, he pystyvät ehkä tyydyttämään fyysisen ruumiinsa monet mieliteot, mutteivat kykene saavuttamaan alkeellisintakaan mielenrauhaa, ilman hengen osallisuutta tai ymmärrystä sielunsa tarpeesta kehittyä. Me kaikkihan olemme todellakin voineet todistaa viime aikoina noiden maailman rikkaimpiin kuuluvien ihmisten onnettomasta elämästä, ei rikkauksien tai materian hallinnan onnesta.

 Tämä materian ja rikkauksien kiihtyvä kertyminen entistä harvemmillehan aiheuttaa tällä hetkellä maailmassa polarisoitumista. Ääripäihin jäävät ryhmät hakevat syytä siihen eri puolelta, toiset vasemmalla, toiset oikealla, mutta molemmissa ääripäissä ongelmaksi koetaan osattomuus ja varallisuuden epäoikeudenmukainen jakautuminen. Rikkaimmillehan tuo köyhien jakautuminen ja toistensa syyttely sopii hyvin, siksi näemmekin heidän enimmäkseen vain heittävän bensaa liekkeihin. Siinä he kuitenkin erehtyvät, sillä maailman köyhimpien kohtalo on lopulta myös heidän kohtalonsa, koska kollektiivinen tietoisuutemme on lopulta yhtä. Tämän voisi tietysti sanoa myös Raamatun sanoin Matteuksen evankeliumista; Totisesti, kaiken mitä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, te olette tehneet minulle.

Sitä lohtua siis ja toivoa tuo juuri se, että joukossamme vaeltaa jo suuri joukko ihmisiä jotka ovat valmiita siirtymään korkeammalle tietoisuuden tasolle. He ymmärtävät materiaalisen maailman rajoitteet ja sen, että me jaamme ne yhdessä. Tämä planeettamme asettaa meille fyysisen elämän rajat, mutta se miten ja mihin tietoinen mielemme täältä jatkaa, riippuu paljon kyvystämme kehittyä henkisinä olentoina.

 

Hyvää uutta vuotta kaikille!

ML