Henki salpautuu, rintaa puristaa, ahdistaa. Ei, enole juossut tai punnertanut, katsoin uutiset. Ne ovat nykyään täynnä toinen toistaan suurempia uhkia ja katastrofeja, miten niihin enää voi reagoida? Erilaisten riskien kartoittaminen ja analyysien lukeminen käy jo kokopäivätyöstä. Emme saa unohtaa nälkäisiä lapsia, palelevia vanhuksia, hylättyjä eläimiä tai lämpenevää planeettaamme, lista tuntuu loputtomalta.
Mitä minä näille asioille voin? Muuta kuin tuntea suurta avuttomuutta ja syyllisyyttä, jos hetkeksikin ne unohdan. Saanko enää koskaan olla iloinen? Onko minulla oikeutta nauttia mistään, jos samaan aikaan joku puolustaa minunkin vapauttani omalla hengellään? Katson kaupassa kermapullien rivistöä ja näen mielessäni nälkiintyneet kasvot pommitusten keskellä. Vaikeroin lämmityslaskuani ja muistan metrotunnelissa makaavat ihmiset pimeässä ja kylmässä Kiovassa. Tuskailen töitäni ja kuulen korvissani uutiset uusista työttömistä. Miten tässä ajassa voi elää tuntevana ja ajattelevana ihmisenä? Mitä merkitystä on minun pienillä teoillani?
Inkoolaisena olen yksi n. 5 tuhannesta, suomalaisena olen yksi n. 5,6 miljoonasta, eurooppalaisena olen yksi n. 744 miljoonasta ja maailmankansalaisena olen yksi n. 8 miljardista.
Meitä omia pikku tekojaan murehtivia on siis miljardeja. Meidän jokaisen teot kertautuvat miljardeja kertoja! Onhan sillä vaikutusta! Meidän pienet tekomme muuttavat massiivisesti maailmaa ja kehityksien suuntaa. Ja me kaikki ehdimme elinaikanamme tehdä noita pieniä tekoja miljardeja. Olemme kuin varpusparvi talvisen Italian taivaalla tai silakat Atlannin valtameressä, me liikumme tarvittaessa nopeastikin ja muutamme maailmaa. Näimme sen pandemian aikana ja olemme nähneet siitä merkkejä nytkin suurvaltojen aiheuttamien uhkien edessä. Meidän teoillamme on merkitystä.
Kysymykseen mitä minä voin tehdä on siis lukemattomia vastauksia ja niin pientä tekoa ei ole, etteikö sillä olisi vaikutusta. Helpointa on zoomata lähelle, mitä minä voin tehdä lähimmäisteni tai lähiluonnon hyväksi? Mitä voin tehdä kuntalaisena tai Suomen kansalaisena? Voin tehdä tai allekirjoittaa aloitteita ja vetoomuksia. Voin puhua tai kirjoittaa jonkun puolesta. Voin tukea tai boikotoida kuluttajana. Voin lahjoittaa tai kerätä lahjoituksia. Voin laulaa tai soittaa, maalata tai muovata, leipoa leivän tai ruokkia eläimen. Jotain voi jokainen ja jokaisesta teosta tulee maailma vähän paremmaksi ja oma ahdistus vähän pienemmäksi.
Meillä kaikilla on korvat, joilla voimme kuunnella jonkun huolia, meillä on silmät joilla voimme tehdä näkymättömän nähdyksi, meillä on kädet joilla ojentaa tai koskettaa, syli jolla lämmittää. Meillä on sydän jolla rakastaa.
Jos oikein ahdistaa, aina voi aloittaa itsestään.
Helpotusta elämääsi!
ML
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti