Ihanat illuusiot

”Kuva on illuusio” olen hokenut kursseillani. Maalausta tehdessä illuusioiden luomiseen pyritään usein hyvin tietoisesti.  Valokuvakin on silti sellainen, lyhyt pysäytetty hetki, ilman tuoksua, ääntä tai aikaa. Illuusioita esiintyy myös muilla tavoilla.  Itseasiassa ne taitavat olla tavallisempia kuin todellisuus. Niin, juuri tässä kohtaa alkaa maa omienkin jalkojeni alla liikkua, kuin mannerlaatat kelluisivat liikkuvalla alustalla.

Ajattelen elämääni, kaikkia niitä pieniä asioita joista olen tehnyt elämäni kertomuksen. Kuinka moni niistä on oikeastaan illuusio? Olenko luonut, niin kuin lukki luo verkkoaan, elämää. Miten voisin nähdä niiden illuusioiden läpi? Illuusiosta voi todennäköisesti tulla läpikuultava sillä tavalla että tarttuu sen syntyhetkeen ja siihen motivaatioon mistä se on syntynyt. Illuusio on ehkä maalattu peittämään jotain mikä ei ollut kaunista katsella. Illuusio on ehkä maalattu antamaan merkitystä, selittämään tai auttamaan anteeksi annossa tai unohduksessa.

Illuusio on voinut syntyä ihan viattomasti ja yllättäen, pienenä valkoisena valheena tilanteessa jossa on tarvittu helppoa selitystä, sitten siihen onkin takertunut ja alkanut uskoa itsekin. Illuusioita voi olla pieniä ja positiivisia ja suuria ja painostavia. Niille yhteistä on todellisuudesta harhautuminen. Jos elämässäsi on itseluotu illuusio, se on siellä todennäköisesti hyvästä syystä, jotta elämäsi olisi paremmin hallinnassasi ja tekosi mielekkäämpiä.

Illuusiot voivat kuitenkin syntyä myös toisten ihmisten vaikutuksesta ja olla miltei vaarallisia. Varsinkin lapseen vaikuttaa syvästi se miten toiset, hänelle tärkeät ihmiset häntä kuvailevat; ” oletpa sinä hidas” tai ” sisaresi on paljon etevämpi siinä tai tässä” ” sinusta ei ole siihen tai tähän” tällaisista spontaaneista lauseista voi syntyä illuusio johon lapsi alkaa uskoa. Se voi syntyä ilman sanojakin, ilman että se on totta. Vaaralliseksi se voi kehittyä jos se saa vaikuttaa elämässä liikaa.

Pikku illuusioita voi paukutella puhki helpostikin, mutta suurempien puhkaisemiseen pitää valmistautua. Niitä ei ole helppo nähdäkään koko laajuudessaan, mistä kaikki alkoi ja mihin johti. Puhutaanhan kokonaisista kulissiavioliitoista, illuusion voi ilmeisesti rakentaa myös toisia varten, itsekkäistä lähtökohdista kai silti. Minulle kaupattiin kerran osallisuutta pyramidikauppaketjussa, se oli minusta juuri vaarallisimpia illuusioita, periaate jota muutenkin vastustan, yritetään rakentaa enemmän entistä harvemmille.

Voihan olla ettei sinulla olekaan tapana maalata illuusioita. Olet sellainen (inho)realisti joka aina näkee asiat puhtaassa valossa ja paljaina. Hyväksyt muutokset ja mokat elämässäsi ja otat välittömästi vastuun teoistasi. Silti iloiset pikkuilluusiot voivat myös tasoittaa tietä ja maalata maailmankuvasta vähän helpommin ymmärrettävän, kuin objekti joka voi vääristää kuvaa. Eläessä illuusioiden ihmemaassa saattaa ehkä säästyä pahemmilta hankaumilta ja rakoilta joita karumman tien kulkeminen aiheuttaa, mutta samalla näkökenttä voi kaventua ja maisema muuttua yksitoikkoisemmaksi.

Näkemällä oikeasti ja kuvittelemalla, sekä ymmärtämällä niiden eron, voisi ehkä elää rikkaimman elämän.

 

Ruusunpunaista päivää kaikille!

ML