”Kuva
on illuusio” olen hokenut kursseillani. Maalausta tehdessä illuusioiden
luomiseen pyritään usein hyvin tietoisesti.
Valokuvakin on silti sellainen, lyhyt pysäytetty hetki, ilman tuoksua,
ääntä tai aikaa. Illuusioita esiintyy myös muilla tavoilla. Itseasiassa ne taitavat olla tavallisempia
kuin todellisuus. Niin, juuri tässä kohtaa alkaa maa omienkin jalkojeni alla
liikkua, kuin mannerlaatat kelluisivat liikkuvalla alustalla.
Ajattelen
elämääni, kaikkia niitä pieniä asioita joista olen tehnyt elämäni kertomuksen.
Kuinka moni niistä on oikeastaan illuusio? Olenko luonut, niin kuin lukki luo
verkkoaan, elämää. Miten voisin nähdä niiden illuusioiden läpi? Illuusiosta voi
todennäköisesti tulla läpikuultava sillä tavalla että tarttuu sen syntyhetkeen
ja siihen motivaatioon mistä se on syntynyt. Illuusio on ehkä maalattu
peittämään jotain mikä ei ollut kaunista katsella. Illuusio on ehkä maalattu
antamaan merkitystä, selittämään tai auttamaan anteeksi annossa tai
unohduksessa.
Illuusio
on voinut syntyä ihan viattomasti ja yllättäen, pienenä valkoisena valheena
tilanteessa jossa on tarvittu helppoa selitystä, sitten siihen onkin takertunut
ja alkanut uskoa itsekin. Illuusioita voi olla pieniä ja positiivisia ja suuria
ja painostavia. Niille yhteistä on todellisuudesta harhautuminen. Jos
elämässäsi on itseluotu illuusio, se on siellä todennäköisesti hyvästä syystä,
jotta elämäsi olisi paremmin hallinnassasi ja tekosi mielekkäämpiä.
Illuusiot
voivat kuitenkin syntyä myös toisten ihmisten vaikutuksesta ja olla miltei
vaarallisia. Varsinkin lapseen vaikuttaa syvästi se miten toiset, hänelle
tärkeät ihmiset häntä kuvailevat; ” oletpa sinä hidas” tai ” sisaresi on paljon
etevämpi siinä tai tässä” ” sinusta ei ole siihen tai tähän” tällaisista spontaaneista
lauseista voi syntyä illuusio johon lapsi alkaa uskoa. Se voi syntyä ilman
sanojakin, ilman että se on totta. Vaaralliseksi se voi kehittyä jos se saa
vaikuttaa elämässä liikaa.
Pikku
illuusioita voi paukutella puhki helpostikin, mutta suurempien puhkaisemiseen
pitää valmistautua. Niitä ei ole helppo nähdäkään koko laajuudessaan, mistä
kaikki alkoi ja mihin johti. Puhutaanhan kokonaisista kulissiavioliitoista,
illuusion voi ilmeisesti rakentaa myös toisia varten, itsekkäistä lähtökohdista
kai silti. Minulle kaupattiin kerran osallisuutta pyramidikauppaketjussa, se
oli minusta juuri vaarallisimpia illuusioita, periaate jota muutenkin
vastustan, yritetään rakentaa enemmän entistä harvemmille.
Voihan
olla ettei sinulla olekaan tapana maalata illuusioita. Olet sellainen
(inho)realisti joka aina näkee asiat puhtaassa valossa ja paljaina. Hyväksyt
muutokset ja mokat elämässäsi ja otat välittömästi vastuun teoistasi. Silti
iloiset pikkuilluusiot voivat myös tasoittaa tietä ja maalata maailmankuvasta
vähän helpommin ymmärrettävän, kuin objekti joka voi vääristää kuvaa. Eläessä
illuusioiden ihmemaassa saattaa ehkä säästyä pahemmilta hankaumilta ja rakoilta
joita karumman tien kulkeminen aiheuttaa, mutta samalla näkökenttä voi kaventua
ja maisema muuttua yksitoikkoisemmaksi.
Näkemällä
oikeasti ja kuvittelemalla, sekä ymmärtämällä niiden eron, voisi ehkä elää
rikkaimman elämän.
Ruusunpunaista
päivää kaikille!
ML
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti