Toinen tilaisuus

Pieni autoni alkoi kerran tanssia jäisellä tiellä, se pyöri vinhasti piruetteja ja teki minusta kuljettajan sijasta matkustajan. Kolisevassa kyydissä aika tuntui erilaiselta, samaan aikaan nopealta ja hitaalta, ehdin ajatella että en pysty tekemään mitään, olen taivaan isän kämmenellä. Kova kolina kaikkosi kun kulkupelini löysi lopulta suuren liikennemerkin ojasta, merkki joka oli seissyt kahdella terästolpalla taittui ja kaatui autoni päälle. Tuli täydellinen hiljaisuus ja hento valkoinen höyhen leijaili kojelautani päälle. Sain oven auki ja nousin toteamaan, että ainoa ehjä paikka autossa oli siinä kohdassa jossa olin istunut. Moottori oli tullut ulos etupäästä ja takapääkin oli ihan lytyssä. En löytänyt itsestäni mitään vikaa.

Shokki tuli kotona ja kädet alkoivat täristä. Suurin tunne oli kuitenkin kiitollisuus siitä, että olin elossa. Olin saanut toisen tilaisuuden. Se tuntui luottamuksen osoitukselta, halusin olla sen arvoinen.

Toisetkin ovat kokeneet samaa, yksi heistä on Pekka Hyysalo jonka haastattelun katselin juuri Inhimillisessä tekijässä. Pekalle oli sattunut onnettomuus josta hän oli saanut aivovamman. Sisukkaan taistelun ansiosta hän istui nyt kuitenkin televisio studiossa perheensä kanssa kertomassa siitä.

Kukaan meistähän ei voi itse päättää ensimmäisestä elämästään tai siltä se ainakin näyttää tämän tietoisuuden valossa. Mutta kun saa tuollaisen toisen tilaisuuden, niin elämää ei enää pidä itsestään selvyytenä. Kiitollisuus saa tajuamaan lahjan arvon.

Pekka Hyysalo ei jäänyt murehtimaan mitä kaikkea hän oli menettänyt, vaan keskittyi siihen, mitä kaikkea voisi vielä tehdä. Hänelle elämä ei näytä entistä vajavaisemmalta, vaan entistä kirkkaammalta ja arvokkaammalta. Hän osaa arvostaa joka ikistä tuoksua, makua tai kokemusta entistä enemmän, ja murehtii turhista vähemmän. Pekka Hyysalolle perheen tuki oli olennaisen tärkeä ja sitä hän haluaa antaa myös muille vastaavien kokemusten edessä. Hän on löytänyt elämälleen tarkoituksen ja toteuttaa sitä.

Me ihmiset hyvinvointivaltioissa valitamme ja masennumme, meillä on kaikkea ja mikään ei tunnu miltään. Tunnetta ei tule käskystä eikä kiitollisuuskaan ole helppoa. Useimpien asioiden arvon ymmärtää vasta kun ne menettää. Toisen tilaisuuden voi saada syövästä parantumalla, eron jälkeen uuden rakkauden löytämällä, ammattia vaihtamalla tai vaikka turvapaikan saamalla. Elämässä ei  ole kysymys sen maksimoimisesta, siitä, että jossakin on jotain vielä enemmän ja parempaa, joku vielä kauniimpi ja rikkaampi, jotain vielä maukkaampaa tai ainutlaatuisempaa. Elämässä on kyse elämästä, siitä että olet juuri sinä ja juuri siinä. Ei ole kysymys maailmasta ympärilläsi vaan sinusta ja tahdostasi. Tahdotko ottaa loppuelämäsi ja rakastaa sitä myötä- ja vastamäessä? Tahdotko nähdä sen kauneuden vai rumuuden? Tahdotko elää hyvän elämän?

Kun jonain päivänä vedän sen viimeisen hengenvedon, en usko että mietin sitä, mitä olen saanut tai jäänyt paitsi, vaan sitä mitä olen antanut, mitä olen oppinut ja millaisen se on minusta tehnyt. Haluan käyttää toisen tilaisuuden hyvin.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

ML