keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Uutta yhteisöllisyyttä kohti

 

Yllättävän ja historiallisen vuoden 2020 jälkeen on moni asia muuttanut muotoaan. Joudumme kyseenalaistamaan monia itsestäänselvyyksinä pitämiämme asioita ja etsimään kenties uusia unelmia ja näköaloja. COVID- 19 epidemia on iskenyt yhteisöihimme ja yhteiskuntiimme, se on koetellut niiden voimaa ja rakenteita. Eroja on tullut esiin ja erilaiset motivaatiot ja toimintatavat paljastuneet. Aikanaan saamme varmaan paljon tutkimusta ja analyysiä tästä vuodesta ja sen jättämistä jäljistä.

Dosentti Leena Kurki on tutkinut yhteisöllisyyttä eri uskontojen kautta, kirjassaan Yhteisö väreissä. Tämä kirja oli mielenkiintoista joululoma lukemista, vaikka onkin ilmestynyt jo vuonna 2015, sillä olemmehan juuri nyt oppineet paljon yhteisöllisyydestä tai sen puutteesta. Länsimaissa on jo pitkään eletty individualismin, sekularismin ja maallistumisen aikaa. Sen merkit ovat selkeästi nähtävissä, materialismi, narsismi, hedonismi. Hyviäkin asioita on, koulutuksen taso on noussut ja syntyvyys laskenut, sitä voidaan pitää hyvänä asiana kai lähinnä luonnonvarojen riittävyydeen kannalta. Ihmisiä vaivaa myös yksinäisyys, tyhjyys, masentuneisuus. Yhteisöllisyyttä ja hengellisyyttä kyllä etsitään, mutta monet ajattelun teoriat syntyvät kaupallisiin tarpeisiin ja haluavat kieltää kärsimyksen, joka kuuluu olennaisena osana elämäämme joka tapauksessa. Tästä syntyy syvä ristiriita, joka on jätetty yksilöiden kannettavaksi. Kuten Leena Kurki kirjoittaa; ”yksilö kehittyy ja kypsyy aina suhteessa toiseen ihmiseen ja siksi persoona ja yhteisö ovat aina kiinteässä suhteessa toisiinsa”. Persoonallisuus ei kehity umpiossa, vaan tarvitsemme siihen toisiamme. En myöskään usko, että syvällinen ajattelu ja ymmärrys elämästä voi kehittyä ilman vastoinkäymisiä ja koettelemuksia. Tarvitsemme pettymyksiä ja jakamista, antamista ja saamista.

Sosiologi Ferdidant Tönniesin mukaan ihmisten yhteisöllisuus perustuu kahteen erilaiseen tahtoon, luonnolliseen tahtoon, jota edustavat tunteet, kokemukset, spontaanisuus ja ”elämän liike”, sekä rationaaliseen tahtoon joka edustaa järkiperäisyyttä, sen ilmentymänä myös tavarasta tulee arvo. Vastalauseena individualismille syntyi Ranskassa 1900- luvun alkupuoliskolla personalismi, jonka mukaan ihminen elää jatkuvassa dialogissa, vuorovaikutuksessa toisten ihmisten ja maailman kanssa. Tuon dialogin neljä ominaisuutta ovat rakkaus (joka sisältää vaatimattomuutta ja nöyryyttä ), usko (jota ilman ei todellista vuorovaikutusta voi syntyä ), toivo ( joka on aktiivista ) sekä kriittinen ajattelu ( joka on totuuden etsintää ja inhimillistymistä). Nämähän ovat juuri niitä arvoja joita uskonnot edustavat. Mielenkiintoista onkin, että moraaliset ja spirituaaliset arvot ovat yhteisiä kaikille uskonnoille, vain niiden rituaalit ja symbolit vaihtelevat.

Siinä missä perinteinen itämainen ideologia pyrkii harmoniaan ja onneen, länsimainen korostaa tieteen ja teknologian kehitystä jopa olemassaolon tarkoituksena. Buddhalaisuus eroaa kuitenkin ratkaisevasti uskonnoista siinä, että sen mukaan sisäiset muutokset eivät johdu Jumalan tahdosta, vaan ihmisen omista pyrkimyksistä. Oma käytös ja sen kerryttämä karma määrää, onko tulevaisuus onnellinen. Buddhalaisuudessa ei ole Jumalia vaan valaistuneita- Buddhia, joista Siddharta Gautama oli yksi keskeisimpiä. Myötätunnon ja meditaation avulla ihminen voi saavuttaa valaistumisen ja viisauden.

Hindulaisuudessa taas Brahman on kaiken luoja, maailman sielu. Jumala on kaikki ja kaikki on Jumala. Ihmisen tavoite on Moksha, jälleensyntymisen kautta sulautuminen Brahmaniin. Hindulaisuudessa vaikuttaa myös edelleen kastijärjestelmä, vaikka se onkin virallisesti lakkautettu. Hindulaisuuden perusta on vahvasti sosiaalinen ja yksilö on kiinteä osa perhettään ja yhteisöään. Ehkä tunnetuin hindulaisuuden uudistaja on ollut Mohandas Mahatma ( suuri sielu) Gandhi (1869-1948). Gandhin tavoite oli Intian itsenäistyminen ja hän opetti väkivallattomuutta, rakkautta, totuutta, rohkeutta ja kunnioitusta. Gandhi halusi myös lisätä yhteisöllisyyttä ja tasa-arvoa. Taiteilijana minua kosketti erityisesti Jiddu Krishnamurtin (1895- 1986) sanat: Taide on minän poissaoloa, eikä ilman rakkautta ole taidetta. Herkkyys nousee hiljaisuuden syvyyksistä. Vapaus ei ole vapautta jostakin, vaan vapautta itsessään.

Vaikein pala purtavaksi uskontojen menyyssä on minulle aina ollut Islam. Islam on paitsi uskonto, myös 14 vuosisataa vanha sivilisaatio. Islam korostaa ihmisen kahta puolta, sisäistä ja ulkoista, hengellistä, älyllistä ja ulkoista puhtautta ja käytöstä. Koraani on syntynyt enkeli Gabrielin välittämistä ilmestyksistä profeetta Muhamedille. Muslimit ovat  paitsi yhdistäneet tieteitä eri kulttuureista, myös luoneet uusia tieteen aloja mm. matematiikassa, lääketieteessä, astronomiassa, fysiikassa ja geologiassa. Profeetta Muhamedin kokemuksia ja sanoja on tallennettu perimätietokokelmaan Hadithiin. Sharia on lain ja etiikan perusta, jonka kehittämisestä kuitenkin koko ajan kiistellään Islamin lainoppineiden keskuudessa. Tämä onkin ehkä suurin ero muihin uskontoihin, Islam ei erota kirkkoa valtiosta, se haluaa kontrolloida ihmisen elämää kokonaisuudessaan. Tosin ainoa valtio jolla ei ole erillistä maallista oikeusjärjestelmää on Saudi-Arabia. Koraanin mukaan ihmisen tulee elää sopusoinnussa kaiken luojan Jumalan ja kaikkien luotujen kanssa. Profeetta Muhamed korosti lempeyttä, ystävällisyyttä, anteeksiantoa ja äärimmäistä rehellisyyttä. Islam on kasvava uskonto, muslimeja on 1,5 miljardia joista ääri-islamisteja on kuitenkin arviolta vain 1-1,5 %. Islam jakautuu maantieteellisesti, sosiaalisesti, historiallisesti ja kulttuurisesti erilaisiin koulukuntiin ( niin kuin muutkin uskonnot) ja niissä Sharia-lakia tulkitaan hyvin eri tavalla. Koraanissa esimerkiksi naisten oikeudet ovat alunperin paremmat kuin miten niitä joissain paikoin nykyään tulkitaan. Islamilainen maailma on myös pitkälti pysähtynyt kehityksessään kolonialismin, neokolonialismin, taloudellisen alikehittyneisyyden ja huonon hallinnon lamauttamana.

 Matkalla maallistumisen tiellä on uskontojen pohjalta syntynyt useita New age- liikkeitä, niin Buddhalaisuudesta kuin Islaminkin perinteestä (mm. Mindfullness ). Ja kaikissa uskonnoissa on myös omat uudistajansa. Haasteita niille tuovat olosuhteiden muuttuminen, osittain kritiikki esimerkiksi länsimaiden materialisoitumisesta, korruptiosta, byrokratiasta ja kaikenlaisen kunnioituksen katoamisesta on varmasti myös oikeutettua. Vastaukseksi noussut nationalismi taas sotii uskontojen omia moraalikäsityksiä vastaan. Yhteiskuntien tulisi perustua moraalisille ihanteille, eikä pelkästään vallantavoittelulle. Viha on hajottava ja tuhoava voima, rakkaus taas rakentava ja yhdistävä.

 Kulunut vuosi on osoittanut sekä heikkouksia että vahvuuksia yhteisöllisyydessämme. Ihmiskuntana meillä on vielä paljon potentiaalia kasvaa henkisesti. Tilastojen mukaan olemmekin kehittyneet rauhanomaisemmiksi. Tärkeää on koulutus, mutta se ei yksin riitä, koulutusta on käytettävä tasa-arvoisemman ja inhimillisemmän tulevaisuuden hyväksi. Epävarmuuden aikoina täytyy vastauksia etsiä niistä syvällisistä kysymyksistä, jotka tekevät meistä ainutlaatuisen ihmislajin. Kuten Leena Kurki kirjassaan Yhteisö Väreissä kirjoittaa, uskonnot voidaan nähdä värikkäinä lasimaalauksina joiden läpi Jumalan valo loistaa, ilman sitä valoa, niitä ei ole olemassa.

 

Hyvää ja rauhallista uutta vuotta 2021 kaikille!

ML



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti