maanantai 26. huhtikuuta 2021

Jos elämä olisi kenraaliharjoitus

 

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että tämä meidän elämä saattaa olla vain kenraaliharjoitus? Että siellä esirippujen takana saattaa oikeesti olla joku, joka kysyy että no, Perttu Kalervo tai Aino Inkeri, mitäs sinä nyt sitten opit tuosta elämästäsi?

Mehän tiedetään ettei sinne päätepysäkille kukaan aja uudella Teslalla tai kampaamon kautta, ei taida titteleilläkään olla suurta merkitystä niissä kutsunnoissa. Se, mistä siellä voisi kuvitella olevan kiinnostusta on se, mitä sinussa on tapahtunut elämäsi aikana. Sinut oli varusteltu tietyin eväin matkaasi varten, jokaiselle meille on annettu erilaista potentiaalia, kutsuu sitä sitten psyykkiseksi tai fyysiseksi ( alkaa olla tiedemiehilläkin jo vaikeaa erottaa niitä toisistaan ). Monesta liikkuvasta tekijästä riippuen, me käytämme niitä hvyin eri tavoilla. Kuten tiedämme, meillä oli mukanamme myös enemmän tai vähemmän vapaa tahto, teimme suuren joukon valintoja, oikeita ja vääriä.

 

Riippumatta siitä, uskotko tuohon vastaanottokomiteaan on jokaisen nykytieteenkin valossa pakko myöntää, että se, mitä teemme vaikuttaa jälkipolviin. Kannamme kaikki myös esivanhempiemme taakkoja, heidän kokemuksensa todistetusti jättävät jälkiä aivojemme kehitykseen. Emmekä vastuusta ole vapaita mekään, jotka ei olla suoraan siirretty geenejämme jälkeläisiin, olemmehan kaikki osia historian suuressa näytelmässä, valintamme vaikuttavat toisiin ihmisiin, myös ne jotka jätimme tekemättä.

 

Siksi kannattaisi kai useammin miettiä, että mistä tässä harjoituksessa on oikeastaan kyse? Liian usein puhumme yhdestä kun kuitenkin tarkoitamme toista. Saatamme puhua palkasta, kun oikeasti kyse on arvosta. Joskus puhutaan rasismista, kun oikeasti on kysymys tietämättömyydestä tai pelosta. Välillä jaetaan joukkoja meihin ja heihin, vaikka oikeesti ollaan kaikki saamaa joukkoa, kaikissa maailman ihmisissä on varmasti enemmän yhdistäviä tekijöitä kuin erottavia. Joskus puhutaan rumuudesta, vammasta tai viasta, vaikka oikeesti kyse on ajatuksen ahtaudesta, väärästä näkökulmasta. Välillä haalitaan aina vaan lisää, vaikka oikeestaan pitäisi antaa pois. Joskus taas heitetään pois se, mitä eniten tarvittais. Joskus kaivataan kauheesti nuoruutta tai kauneutta, vaikka oikeesti riittäisi kun rakastaisi sitä mitä on. Joskus puhutaan kateudesta, vaikka oikeesti kysymys on valinnoista ja niiden tekemisestä jokainen päättää itse. Silloin tällöin ostetaan ämpäreitä, vessapaperia tai makaronia, vain koska elämä tuntuu epävarmalta.

 

Siis jos tämä kaikki on vain suuri kenraaliharjoitus, mikä tulee olemaan sinun roolisi ensi- illassa?

Väliajalla kahvia ja pullaa, mukavaa vappua kaikille!

ML


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti