Olen taiteilija, miten voin auttaa?

Savipölyn kutistamien korvakäytävieni läpi kantautui äskettäin tällainen väite; Tarvitsemme nyt taidetta enemmän kuin koskaan. Siitäkin huolimatta, että akuutein tarve on tietysti terveydenhuollossa ja perustoiminnoissa, se on totta! Mutta miksi juuri nyt, kun maassa on poikkeusolot ja niin monella tavalla, monissa sydämissä hätätila? Mitä taiteella on siihen annettavaa?

Voisimme tietysti lähteä siitä, että hyvää taidetta on aina syntynyt hyvin poikkeuksellisissa oloissa, suurtenkin yhteiskunnallisten ja henkilökohtaisten hätätilojen vallitessa. Taiteilijoita on aina myös pilkattu ja halveksittu, heitä on eristetty ja he ovat eristäneet itsensä. Taiteilijat ovat nähneet nälkää tai suolasilakoita, niin kuin kuuluisin naistaiteilijamme Helene Schjerfbeck. He ovat kärsineet sairauksista tai nautintoaineista ja ovat silti tehneet työnsä tajuntansa rajamailla. Säveltäneet kuuroina, kirjoittaneet tai maalanneet vimmaisina ja viimeisinä tekoinaan, jotkut vainottuina ja vangittuina. He, jos ketkä, ovat kokemusasiantuntijoita, mitä tulee sisällön tuottamiseen vaikeina tai mahdottomina aikoina.

Mutta ei sekään silti ole se syy, miksi me taidetta tarvitsemme juuri nyt. Kun tulevaisuus on epävarma, eikä se, mihin olemme tottuneet luottamaan, enää päde, me tarvitsemme taidetta, koska taide synnyttää uutta. Taide löytää järjestystä kaaoksesta ja kykenee korjaamaan särkyneen. Taiteen avulla rumasta voi tehdä kauniin ja arvottomasta arvokkaan. Taide auttaa jakamaan ja kommunikoimaan, se on mahdollisuus myötätunnolle. Taide tasoittaa kulttuurien välisiä kuiluja ja auttaa ymmärtämään ja hyväksymään. Taiteen avulla voimme löytää ulos umpikujasta tai saavuttaa mahdottoman. Taide yhdistää ja eheyttää. Taiteen kieli on universaali. Ja nyt on aika luoda uusi, entistä ehompi maailma!

Kun perustarpeistamme on huolehdittu ja hengenvaara torjuttu, meillä on myös odottamaton mahdollisuus uudelleen ajatteluun ja vahingollisten käytäntöjen korjaamiseen. Meidän täytyy nyt oikeasti miettiä miten voimme paremmin huolehtia yhteisestä planeetastamme ja miten saamme sen luonnonvarat jaettua oikeudenmukaisemmin ja terveemmällä tavalla. Siihen tarvitaan paljon uusia ideoita ja luovia ratkaisuja, mutta myös hyvää tahtoa ja rakkautta. Ihmisen on aika kasvaa omahyväisen ajattelun yläpuolelle ja löytää elämäänsä sisältöä, joka ei perustu mammonan keräämiselle vaan henkiseen kasvuun.

Mutta palataan vielä lopuksi konkreettiseen apuun. Psykofyysisenä kokonaisolentona henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen on siis meille kaikille nyt tärkeää ja etenkin nyt, kun monissa kodeissa saattaa ilmasto muuttua nyt kriittisille lukemille.

Eipä hätää!

Taiteilijat ovat luoneet paljon musiikkia, joka voi muutamassa minuutissa jo laukaista jännitystä. Uskon ja toivon puutteeseen voi veisata vaikka vanhoja virsiä tai kuunnella Sibeliusta. ( Täällä Inkoossa kannattaa myös seurata kanttorimme laadukasta tarjontaa) Jos se tuntuu liian pateettiselta, niin gospelia ateisteillekin löytyy! Esimerkiksi käy vaikka Arvo Pärtin musiikki, se on arvokasta ja rauhoittavaa. Klassisesta löytyy lukuisia muitakin ja kevyemmällä musiikilla voi tummaa tunnelmaa ohentaa.  

Kirjallisuutta voi tietysti aina suositella, kylmähermoisimmat voivat lukea dystopioita tai dekkareita, itse luotan kovimmassa paikassa runouteen, se vapauttaa alitajuntaa ja laukaisee energiaa.

Jos seiniltäsi ei löydy kuvataidetta maisemaa laajentamaan, eikä kirjahyllystä taidekirjoja, niin verkossa maailman taidemuseoihin pääsee kotisohvalta ja kotimaistakin taidetta on monilla verkkosivuilla esillä runsain mitoin. Kuvataide puhuu kielitaidottomallekin maailman ympäri ja asioista joihin ei ehkä ole edes olemassa sanoja. Taidetta tehdään myös niin monella muulla tavalla ja luovuus varmasti kukoistaa nyt lähiaikoina sen esiin tuomisessa.

Jos olet niin hyväosainen, että voit itsekin jakaa hyvää, tue taiteilijaa, verkossa tehdyllä tilauksella tai yksityisellä työhuonekäynnillä voi olla tälle yksinäisen työn puurtajalle arvattua suurempi vaikutus. 

Ja lopuksi tee itse! Kokeile, kudo tai kuvaa, paukuta pois pelkoja ja ruuvaa raivoisasti. Maalaa mielesi maisema tai kirjoita kerrankin kullallesi. Laula lempeästi tai soita suloisesti, tanssi! Yllätä kaikki Stand up koomikkona tai kokkaa elämäsi kasvisruoka-annos. Filmaa animaatio tai kasvata pienoispuutarha. Nyt meillä on mahdollisuus tehdä elämästä uutta!

Pidetään huolta toisistamme!

Maarit

Kuva Galleria Karaijan ja Inkoon Taiteen ystävät ry:n järjestämästä Taiteen illasta.

Huoli huomisesta ja toivon kipinöitä

Hyvät ystävät, kirjoitustaidon pelätään katoavan. Henkilökohtaisesti en usko siihen, niin polttavaa tarvetta kun tunnen kirjoittamiseen ja lukemiseen. Muutoksia kuitenkin tapahtuu ja luultavasti myös entistä nopeammin. Avaruudessa universumi laajenee, se on seurausta ns. alkuräjähdyksestä joka kuulemma ei ole ollutkaan räjähdys vaan enemmänkin jonkinlainen inflaatio.

Täällä Maan päällä ihmisen elämä kuitenkin monin paikoin yhtenäistyy, se on seurausta paitsi World Wide Webistä, myös globaalista kaupasta ja luonnon resurssien jakamisesta. Informaatio kulkee jatkuvasti kiihtyvällä nopeudella ja markkinatalouden myötä appelsiineja tai kengurun lihaa voi syödä missä päin maailmaa tahansa. Halvin automerkki, kännykkä tai vaatekappalekin on suurin piirtein sama joka puolella palloa, eikä se usein ole kotimainen. Tämän Postnormaalin maailman sairaudetkin, kuten masennus, syömishäiriöt tai syöpä tavoittavat entistä useamman, koska elintaso, hygienian taso ja terveydenhoito yhdistää nykyään suurempaa osaa väestöstä kuin erottaa.

Ihmiskuntana käymme siis aiempaa enemmän samoja polkuja, meitä yhdistää informaatio ja pallomme luonnonvarat. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jakaisimme niitä välttämättä yhtään sen oikeudenmukaisemmin tai tasan. Olemme laumaeläimiä ja laumassa on aina kysymys myös vallasta, hierarkioista ja resurssien jakamisesta. Ihmiselle ominaista on myös vertailu, tyytyväisyyteen ei välttämättä ole aihetta jos kaverilla on enemmän, vaikka oma vatsa olisikin pullollaan. Toisaalta omaa hyvinvoitia ei osaa usein arvostaa, ennen kuin näkee jonkun jolla asiat on huonommin. Meille ei siis riitä hyvinvointi, vaan siitä täytyy kilpailla.

Siinä missä vielä teollistumisen aikaan maiden ja kansojen valloitus asevoimin ja ihmishenkiä uhraamalla oli taloudellisesti kannattavaa, digitaalisuuden aikaan se ei enää välttämättä sitä ole. Vallasta eivät nimittäin välttämättä enää taistele kuninkaat, keisarit tai presidentit, eivät ehkä edes diktaattorit, vaan valtaa pystyy hankkimaan jokainen joka kykenee ohjailemaan ihmisiä informaatiolla tai disinformaatiolla. Se vaatii tietenkin jonkinlaisia pääomia ja nokkeluutta. Sääntöyhteiskunnat siis huojuvat jo kuin korttitalot, niitä nurin puhaltavat hajaannuksen voimat, jotka eivät piittaa yhteisestä hyvästä, oikeudenmukaisuudesta, ihmisarvosta tai ekologisesta romahduksesta. Ne keskittyvät kilpailemaan.

Haluaisin väittää että kilpaileminen sinänsä ei ole huono asia, jos se on valjastettu jonkin hyvän tavoitteen aikaansaamiseksi, niinkuin usein palkinnoilla tahdotaan osoittaa. Parhaassa tapauksessa kilpailla voi myös itsensä kanssa, pyrkiä parempaan. Sen sijaan vallasta ja yhä niukemmiksi käyvistä elämän mahdollistavista resursseista kilpaileminen on jo nykyisellään hyvin likaista peliä, jossa voittajia on vaikea nähdä.

Teknologiasta ja tekoälystä toivotaan pelastajaa, ratkaiseva kysymys siinäkin kai on, kuka tai ketkä sitä pääsevät asentamaan ja ohjailemaan. Miten rakennetaan moraali tekoälylle. Sinänsähän se voisi nyt jo mielellään korvata suuria määriä sellaisten ihmisten älyä ja äänioikeutta, jotka toimivat  nykyisessäkin tilanteessa jopa vastoin omaa etuaan. Tekoälylle voitaisiin heidän tapauksessaan antaa mahdollisuus laskea juuri heille edullisin vaihtoehto vaaliehdokkaista tai asuin- tai työpaikasta, miksei elämänkumppanistakin. Tuskin se niin kovin paljon huonompi lopputulos olisi kuin noiden ihmisten omat valinnat keskimäärin. Saattaisin käyttää sitä itsekin, jos siltä saisin ymmärrettävät ja hyvät perustelut. Voisiko tekoälyn odottaa siis jopa tekevän inhimillisempiä ratkaisuja kuin tunnemyrskyjensä mukaan toimiva ihminen?

Historian suurien muutosten aikakaudet ovat aina herättäneet levottomuutta ja muuttaneet ihmisen asemaa yhteiskunnallisena toimijana. Myös teollistumisen aikana moni menetti työnsä ja ammattinsa.  Katkeruuden ja vihan ilmapiirin aiheuttamista sodista voimme nyt ottaa opiksi, toivottavasti muisti kantaa vielä neljännellekin sukupolvelle, sodassa ei ole voittajia. Sitäpaitsi sota on vanhaa teknologiaa. Toivon että modernin Euroopan sivistyspohja on jo kyllin leveä, ettei sitä yksinkertaisella populismilla kaadeta.

Vaikka nyt törkyä sinkoilee verkossa sakeammin kuin mikromuovia merissä tai raskasmetalleja miljoonakaupunkien ilmassa, toivotaan että se kuitenkin on vain ylimenovaihe ja luonnonvoimat laittavat jälleen kerran ihmisen sille kuuluvalle uralleen. Kenties väistämätön ekokatastrofi saa aikaan materiaalisten arvojen kerta kaikkisen mullistuksen ja elämässä onkin kilpailtava jollain muulla alueella kuin materiaalisella vauraudella? Ehkä paljon pelkoja ja uhkia aiheuttava tekoäly Al tekeekin meistä ihmisistä enemmän ihmisiä, luovia, henkisiä, rakastavia.

Muutos on väistämätön, mutta sen laatuun voimme kaikki vaikuttaa.

Hyvää ja henkevää Uutta Vuotta!

ML

Olenko hyödyllinen idiootti?

Tämä vanhoista venäläisistä romaaneista tuttu käsite on kaikunut korvissani viime aikoina. Some pursuaa salaliittoteorioita ja tänä vapaan tiedonkulun aikana, tuntuu muutenkin siltä, että ne vaikutusvaltaisimmat diilit tehdään jossain vapaan tiedonkulun ulottumattomissa. Ne tehdään jossain siellä, missä suurimmat varallisuudet ja moraalittomimmat vehkeilyt lyövät likaisia käsiään. Maailman vaikutusvaltaisimmat johtajat pitävät lähes velvollisuuksinaan valehdella meille suoraan ja täysin häpeämättömästi.

Tiedätte nämä maailman pahuuden lähteet: Aseet, huumeet, porno ja öljy. Niiden teollisia tuottajia seuraamalla, pääsee ehkä paitsi hengestään, niin myös selville siitä, miksi kärsimystä on. Kiusalliseksi asian tekee se, että meidät muutkin on sidottu palvelemaan heitä, hyödyllisiksi idiooteiksi.

Tällä tarkoitan sitä, miten esim. ihan tavallisia nuoria tai perheellisiä ihmisiä aivopestään ja lietsotaan aseteollisuuden palvelukseen sotajoukkoihin tai terroristiryhmiin. Kuinka monet aseelliset konfliktit ovat aseteollisuuden masinoimia? Miksei amerikkalaisia epidemiaksi muodostuneita koulusurmia saada loppumaan? Miksi rauhanomaisen uskon kannattajat yhtäkkiä kulkevat konepistoolit käsissä? Koska aseista on tehty vapauden symboli. Valtioiden olemassaoloa oikeutetaan ydinaseiden omistamisella. Todellisuudessa aseet tappavat. Kun se kaikkein primitiivisin ja raakalaismaisin teko on tehty, riistetty joltain henki, siitä ei ole enää paluuta, viha on kylvetty ja pelolla voidaan hallita.

Jos kuvittelisimme edes hetkeksi maailmaa ilman tappavia tuliaseita. Okei valtioiden rajat ehkä hiukan siirtyisivät ja omaisuus vaihtaisi paikkaansa, mutta entä sitten? Eikö kaiken sen vihan ja kaunan jota tomuksi pommitetut miljoonkaupungit ja taisteluiden joukkohaudat aiheuttavat, poistuminen korvaisi kaiken miljoonakertaisesti? Emmekö silloin voisi oikeasti kohdata toisemme ja sopia asioista ilman pelkoa? Minä en usko, että näkisimme sen vuoksi suuria kansainvaelluksia, uskon että suurin osa ihmisistä haluaa asua synnyinsijoillaan ja kasvattaa lapsensakin siellä. No tämä on tietysti mahdotonta utopiaa.

Se mikä näitä kaikkia kärsimyksen aiheuttajia; aseita, huumeita, pornoteollisuutta ja öljyntuotantoa yhdistää on, että suurimmat hyödyt niistä jakautuvat erittäin rajatulle joukolle ja suurimmat haitat leviävät erittäin laajalle joukolle. Ihmisen paheita ei tietenkään ole mieltä kieltää, eikä meistä kukaan ole niistä vapaa. Useimmat paheet ovat vielä varsin vaarattomia kohtuullisesti nautittuna. Vaarallisia niistä tulee silloin, kun niiden avulla meistä tehdään idiootteja, hyödyllisiä idiootteja niille, jotka pelaavat ainoastaan omaan likaiseen pussiinsa.

Idioottien sijaan meidän olisi jo aika kasvaa seuraavalle tietoisuuden tasolle ja nähdä tämän tuhoisuuden koko totuus. Silloin kun noilta pahuuden voimilta loppuvat kuuliaiset palvelijat, kuristuvat he omaan vallanhimoonsa ja me saamme kokea oikean vapauden.

ML

Maailma muuttuu nyt...paremmaksi!

Onko sinulla koskaan tunnetta ettet ehdi ajatella? Oravanpyörä pyörii ja päivä toisensa jälkeen vaihtuu, kun etsin katkaisinta, mistä voisin pysäyttää kaiken hetkeksi, että ehtisi vähän ajatella. Napsautan nyt sen tästä poikki näin- naps.

Haluan nimittäin kartoittaa tilannetta, kålla läge, niinkuin täällä länsirannikolla sanotaan. Sanotaan nimittäin myös, että kehitys kiihtyy ja seuraavan 20 vuoden aikana muuttuu enemmän kuin viimeisten 200 vuoden aikana. Elämme uutta vallankumousta, edellinen oli teollinenvallankumous 1800- luvun lopulla. Se teki ihmisestä kaupunkilaisen, toi valmisvaatteet ja ruuankin pöytään. Siitä kaupungistuminen on vain kiihtynyt, käänne on jo tapahtunut, maailman kaupungeissa asuu jo enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Arvioidaan että vuonna 2030 viisi miljardia ihmistä asuu kaupungeissa, mikä on maailman väestöstä 70%. Vähän eri lähteiden mukaan Suomessa asuu nyt jo 70- 84% väestöstä kaupungeissa tai urbaaneilla alueilla. Ei ihme että joukkoliikennettä maaseudulla lakkautetaan.

Maailman väestö myös edelleen kasvaa, vaikka se onkin hidastunut teollisuusmaissa. Väkiluvun arvellaan pienenevän taas vuoden 2100 jälkeen, jolloin meitä on jo 9- 11 miljardia. Samaan aikaan viljeltävä pinta-ala asukasta kohti vähenee, koska ilmastonmuutos, kuivuus, metsien hakkuu, ylilaidunnus ja maata kuluttavat menetelmät sitä vähentävät. Maata käytetään tietysti myös energian tuotantoon ja teollisuuden raaka-aineiksi. Varallisuus kasvaa, mutta siinäpä se, kun se kasvaa kovin epätasaisesti. Toisaalta taas ihminen ei lisäänny eniten siellä, missä on varallisuutta, vaan luultavasti kaikista muista eläinlajeista poiketen, ihminen lisääntyy eniten köyhänä ja kouluttamattomana. 

Käsittääkseni muut eläinlajit eivät myöskään hamstraa varallisuutta niin paljon yli omien tarpeidensa kun ihminen tekee. Ihminen saalistaa vielä sen 61. miljoonan, vaikkei eläessään ehdi sitä tuhlata ja vaikka näkee lajitoverinsa kuolevan nälkään. Naps! Tätä ei tarvitse hyväksyä, se, mitä me centtejämme laskevat ihmiset voimme ensimmäiseksi tälle asialle tehdä, on lakata ihailemasta upporikasta, mitä idolisoimista on siinä, että joku kahmii itselleen omaisuuksia toisia hyväksi käyttämällä? Miksi ostaisimme maailman brändejä joiden tuotot menevät veroparatiiseille ja kultaisiin vessanpönttöihin? Osta naapuriltasi joka viljelee viereistä peltoa, soittaa selloa tai takoo voiveitsiä. Osta toiselta köyhältä tai keskiluokkaiselta, osta reilunkaupan tuotteita. Jos olet ostanut merkkituotteita halutaksesi samaistua menestyjiin, mieti kenen menestystä toivot, sen yhden prosentin ökyrikkaan vai ystäväsi, naapurisi ja itsesi. 

Tilastot osoittavat että moni asia on kehittynyt paremmaksi, kuten tiedämme esim. äärimmäinen köyhyys, väkivalta ja lapsikuolleisuus on vähentynyt. Meillä on siis ollut myös ihan hyvä meininki, flow ja pöhinä. Mutta miksi juuri nyt on sellainen tunne, että maailman ihmisten pitäisi ehtiä istua alas ja ajatella? No, joitakin ongelmia on, kuten etenevä ilmastonmuutos, tasa-arvon ja demokratian heikko kehitys. Kahtiajakautuminen eli polarisoituminen uhkaa konsensusten ja kompromissien löytymistä ja elämälle elintärkeiden päätösten tekemistä. Siitä räikein esimerkki taitaa olla tällä hetkellä USA, jonka ongelmallisen kaksipuoluejärjestelmän huonoja puolia nykyinen presidentti vain korostaa. Hajoita ja hallitse, laitetaan maailman köyhät ja epätoivoiset toisiaan vastaan, niin he unohtavat kuka heidän leipänsä oikeasti söi. 

Köyhän ainoa toivo on koulutus ja ainoa uhka sen puute.

Niin kauan kuin ihmiset antavat omaa etuaan ajavien populistien lietsoa heihin vihaa ja väkivaltaa, asiat eivät voi kehittyä niistä poispäin. Vieraus on pelottavaa, vieras uskonto, vieras kulttuuri, vieras ihonväri, vieras seksuaalinen suuntautuminen, se ei tunnu tutulta ja turvalliselta, mutta se ei ole syy ongelmiin! Tuttuun ja turvalliseen takertuminen on evoluutiomme jäänne luolamies ajoilta, jolloin energiaa piti säästää ja petoja varoa. Nykyihmisellä taas on aivan päinvastainen ongelma, saamme ravinnostamme aivan liikaa energiaa ja rappeutamme aivojamme laiskuuttamme.  Luonto on erilainen, ihmisen aiheuttamasta kiihtyvästä sukupuuttoaallosta huolimatta, luonnossa on niin paljon erilaisuutta ja diversiteettiä, että ihminen ei ole edelleenkään pystynyt kartoittamaan sitä kaikkea. Erilaisuus on rikkaus. Samanlaisuus on uhka, aina kun luonnossa, ihmissuhteissa tai vaikka ruokavaliossasi jokin laji saa ylivallan ja lisääntyy muita enemmän, tulee ongelmia. Erilaisuus on evoluution ja kaiken sopeutumisen avain. Samanlaisuus on syöpä, luonnoton ja tappava. Aivotkin rappeutuvat jos toistat päivistä toiseen samat rutiinit. Siksi erilaisuutta ja moninaisuutta on vaalittava. Ekosysteemimme hienoimipia ja herkimpiä lajeja, kuten hyönteisiä on suojeltava.

Ainiin se parempi maailma. Istuttuani nyt ajattelemaan olen sitä mieltä, että nyt mennään ekosysteemit edellä, panostetaan kaikkeen mikä säästää luonnonvaroja, ohjaa kulutusta materiaali- ja energia tehokkaaksi. Kestävyydestä tehdään uusi normaali ja kertakäyttöinen kriminalisoidaan. Kasvua tavoitellaan metsissä, mutta taloudessa siitä tehdään kierto. Koulutusta lisätään, siinä samalla vähenee syntyvyys. Niin ja sitten, vastuuta jaetaan entistä enemmän niille tahoille jotka ongelmia ovat aiheuttaneetkin. Yksityiselle varallisuudelle laitetaan yksinkertaisesti haittavero tai katto. Itäinen johtajakin saa maksaa kansalleen takaisin kaiken siltä varastamansa. Muutenkin pannaan skurgit purkkiin ja kansi kierretään kiinni. Valta annetaan niille, jotka eivät sitä halua, kuten hyvällä ystävälläni on tapana sanoa. Tarvitseeko sitä valtaa nyt erityisesti kenenkään omistaa, jos tehdään rationaalisia ratkaisuja ja tehdään vallastakin kierrätystuote. Hallitukseen laitetaan kaikenmaailman asiantuntija dosentit, jotka myös laitetaan kiertoon sopivin välein.

Aseteollisuus, come on, eihän me enää keskiajalla eletä! Meillähän on vihanhallinta, ratkaisukeskeinen terapia ja mindfullness. Ihminen on käynyt kuussa ja löytänyt Higgsin bosonin. Meillä on World Wide Web ja Artificial intelligence! Väkivalta on niiiin vanhentunutta tekniikkaa, se on kivikautista nuijasotaa digitaalisessa maailmassa. Olemme kaikki kohta hybridejä, siis hyvällä tuurilla, jos emme tajua lopettaa verenvuodatusta, tekoäly ottaa meistä ylivallan kokonaan. Miljoonakaupunkeja ja koulubusseja maantasalle pommittaville, täytyy lähettää lasku jälleenrakentamisesta ja by the way, rakentamiseen tarvittava hiekkakin alkaa käydä vähiin, siitä tulee todella kallista. Puhumattakaan niistä psyykkisistä vammoista joita sota ja tuho aiheuttaa sukupolvien ajoiksi. Jos pystymme ampumaan rauhoittavia villieläimiin, kyllä nyt sellainen nuoli saadaan osumaan jokaiseen psykopaatti diktaattoriinkin joka antaa käskyjä kansanmurhiin.

Otamme laajempaan käyttöön veikkauspelien toimintaperiaatteen, kaikki ne jotka antavat periksi primitiivisille paheille kuten sex & drugs, saavat kantaa siitä itse vastuun. Ja varsinkin näitä paheita tuottavat tahot. Ihmisen rakenne kehittyi nykyisen kaltaiseksi jo yli 100 000 vuotta sitten, eikä ole siitä kovin paljon muuttunut, nuo meidän kaikkein primitiivisimmät viettimme tuskin siis katoavat lakeja tai kieltoja säätämällä. Siksi uskon, että rakentavampaa olisi laittaa noista vieteistä hyötyvät teollisuudet ja kaikenlaiset diilerit ja trogarit vastuuseen seurauksista, yksinkertaisesti maksamaan aiheuttamansa ongelmat. Jos on mahdollista verottaa tupakkaa ja alkoholia, täytyy se olla mahdollista kaikkien muidenkin aineiden ja paheiden kohdalla. Seksiteollisuudella on myös varmasti varaa kustantaa ilmaiset ehkäisyvälineet ” halukkaille” varattomille ja lääkitys sairastuneille, sitä verottamalla voitaisiin kitkeä pois ihmiskauppaa. Monen kielletyn hedelmän kiehtovuus katoaa kun se nostetaan päivänvaloon ja julkisen valvonnan alle.

Tasa- arvossa on vielä työsarkaa, oli se sitten sukupuolien välistä, ikäryhmien välistä, varallisuudesta tai vaikka uskonnosta johtuvaa. Käsittääkseni Suomessa käytetään jo osa kirkollisverosta toisten uskontokuntien kanssa kommunikoimiseen ja suvaitsevaisuustyöhön. Kaikista maailman köyhistä on muuten 70% naisia. Pohjoismaissa naiskansanedustajia on n. 40% mutta Aasiassa ja Arabimaissa se jää alle 20% :iin. Voit vaan kuvitella miten äitien hyvinvointi vaikuttaa lapsiin ja tuleviin sukupolviin. Sitäpaitsi digitalisaatio kaipaa kipeästi humaania näkökulmaa, koodaajiksi ja tekoälyn kehittäjiksi tarvitaan etenkin naisia ja tyttöjä, jotta uudesta uljaasta maailmasta ei tule toisella jallalla nilkuttava rampa vaan kaikkia sukupuolia ja ikäryhmiä palveleva ja huomioonottava.

Muutoksen vastustaminen on ajanhukkaa. Maailmankaikkeus ( tai maailmankaikkeudet) ei ole staattinen, avaruus ei ole pysähtynyt, liike on luontoa. Sinäkin aikana kun olen istunut ajattelemassa soluni ovat vanhentuneet ja lihasmassani pienentynyt, on aika nostaa takapuoli tuolista ja ryhtyä taas töihin, maailma ei tullut valmiiksi, mutta ajatteleminen ehkä auttoi.

Emme voi tehdä ihmeitä, mutta voimme tehdä ihmeen paljon!

Parempaa päivän jatkoa sinullekin! 

ML

Elämäni valomerkki ( ja kiitos Hilkka Olkinuoralle)

Olen pian yhtä vanha kuin äitini oli kuollessaan. Se tuntuu siltä kuin kirjastani olisi sivut loppumassa, kuin olisin tulossa päättyvän kadun päähän. Kynä vielä kirjoittaa, mutta muste on jo loppumassa. Se on tietenkin ihan absurdi ajatus, enhän ole enää symbioosissa elävä vastasyntynyt, vaan elänyt omaa elämääni kohta 50 vuotta. Osa minusta uskoo sen edelleen jatkuvankin, mutta joku toinen osa on paniikissa, tähänkö se nyt päättyy, näin pian? Minulla ei ole vanhemman mallia elämästä yli 51 vuotiaana. Tämä on ollut surun vuosi, yhdelle lähimmäisistäni matka päättyi tänä vuonna.

Käsityöläisenä olen haalinut työkaluja ja materiaaleja koko elämäni. Viimeisin hankintani oli grafiikan prässi, nuoruuden haaveeni. Olin jo maksanut sen, kun tuo kuolemanpelkoinen peikkoni alkoi pomppia olkapäälläni ja kirkua korvaani; mitä sinä sillä teet? Sinähän kuolet, et voi jättää sitä muiden kiusaksi! Tuli kiire järjestellä prässille uusi koti, elinvoimaisempi piirtäjä. Minullehan tulee kohta valomerkki, tarjoilu loppuu, keittiö on kiinni.

Mitä tekee suomalainen kun ahdistaa? No menee tietenkin metsään. Mustikoita voi kerätä, niitä on mukava jättää muistoksi. Ensin en löytänyt kuin paljaita varsia, lehdettömiä varpuja. Tuntui pahalta. Nyt luontokin jo tietää että tuolle ei tarjoilla, maksakoon laskunsa ja poistukoon. Jatkoin silti vielä, aloin löytää vihreitäkin varpuja ja mustikankin sieltä täältä, lopulta oikein muhkeina notkuvia ryppäitä. Ja kun olin aikani poiminut, huomasin mustikoiden alla vielä suppilovahveroitakin, jopa pienen piiraskokoelman! Liikutuin niin, että silmät vettyivät. Siinä ne olivat, minullekin vielä tarjolla. Minut oli nähty ja rukouksiini vastattu.

Katsoin metsää, aurinko siivilöityi oksistossa ja vihreä sammalmatto kumpuili edessäni. Metsä oli täynnä elämää. Se elämä ei huolehdi huomisesta eikä murehdi menneitä, se vain elää jokaisen hetken joka sille annetaan. Metsä ei lakkaa elämästä, vaikka osa sen linnuista muuttaa talveksi etelään ja osa eläimistä kaivautuu nukkumaan. Puitakin saattaa kaatua tai kuollakin, mutta metsä ei kuole. Tajusin etten minäkään, olen osa tätä metsää ja ne läheisenikin jotka ovat poissa, ovat osa metsää. Tärkeää on elää tämä hetki nyt, niin hyvin kuin osaan ja oppia.

Kuolema olisi jos toiset lähtisivät ja toiset jäisivät, mutta elämään kuuluu, että me kaikki lähdemme. Synnymme ja kuolemme. Hilkka Olkinuoralta opin, että suru ei ole jana, vaan enemmänkin spiraali, se ei ala ja lopu, vaan se kulkee mukana ja kuristaa välillä kovemmin, välillä löyhemmin. Se on mukana minun vuosirenkaissani.

Leivoin sienistä ja mustikoista piirakat, eikä ne koskaan ole maistuneet paremmilta.

Haluan myös kiittää Hilkka Olkinuoraa tuesta surussani ja kaikkia ystäviäni, lämmin halaus kaikille jotka elävät pelossa tai surussa, eletään yhdessä!

ML

Ajatuksia armottomasta maasta

Minä olen suomalainen ja ylpeä siitä, silti toisinaan tuntuu, että täällä lumen ja pimeän maassa eletään aika armottomasti. On aika helppo ymmärtää, että juuri täällä on pitkä historia uhriutumisen kansanliikkeillä, olemme siinä jopa muita edellä. Suomalaiset uhriutuvat kokonaisena kansana, me talvisodassa taistelleet, yksin jätetty, köyhä kansa. Aina on joku isompi, rikkaampi ja rumempi. Meillä on Helsingin herrat, rantaruotsalaiset ja rötösherrat, viimeaikoina vielä rättipäät ja muut muunmaalaiset. Uskokaa pois, tiedän itsekin mistä kirjoitan. Siksi ainoa nöyrä aikomukseni onkin vain pyytää armoa, have mercy Suomen satavuotinen kansa! Armoa itseäsi ja muita kohtaan. Sillä uskon että meillä on edelleen varaa auttaa ja varaa kasvaa. Jos emme olisi niin armottomia itseämme kohtaan, voisimme olla armollisempia myös muita kohtaan. Kirjoitan tämän tietysti värittäen, mutta kun liian usein täällä törmää näihin jään sinisiin kylmiin sävyihin:

Suomalainen puhuu suomea, paitsi jos uskaltaa, niin rallienglantia ja jos on pakko, niin ruotsia, mutta mieluummin suomalainen vaikenee.

Suomalainen ei neuvottele, suomalaiselle ei on ei, vaikka ruotsalaiselle ei on ehkä. Ruotsalainen neuvottelee kunnes ei on kyllä, suomalainen on siinä vaiheessa jo kaasuttanut kesämökille uhriutumaan pullonsa kanssa.

Suomessa konkurssin tehnyt on epäonnistunut, eniten omasta mielestään. Amerikassa konkurssin tehnyt on vasta lopputentin tehnyt, oppinut jotain sellaista arvokasta jota muut eivät tiedä.

Suomessa eronnut on epäonnistunut, eniten omasta mielestään. Jossain muualla eronnut on kahden suhteen välissä.

Suomessa ei saa olla erivärinen, sillä suomalainen on samanvärinen ja muut värit painukoon sinne mistä tulivat.

Suomessa ei väistetä, ei kadulla, ei kassajonossa, eikä varsinkaan autojonossa, suomalainen kävelee päälle ja murahtaa.

Suomessa ei ole tapana pyytää kauniisti eikä anteeksi, Suomessa annetaan ymmärtää tai käsketään. Pyytäminen on heikkoutta ja sitä ei sovi näyttää.

Suomalainen on yksinäinen, koska yksinäinen on itsenäinen ja itsenäisyydestä suomalaiset ovat taistelleet.

Suomalainen ei ole pelle, muunmaalainen on pelle, paitsi silloin kun on päissään, silloin suomalainen on pelle, koska sellainen on suomalainen.

Suomalainen ei valita ravintolassa vaikka saisi väärän annoksen, eikä kysy tietä, vaikka eksyisi.

Suomalainen ei ole tyhjännauraja, suomalainen nauraa vain jos on hyvä syy ja sellaista ei Suomessa usein ole.

Kahden suomalaisen väliin mahtuisi aina yksi muunmaalainen. Bussipysäkillä suomalainen seisoo mieluummin sateessa kuin liian lähellä toisia suomalaisia katoksen alla.

Suomessä sääntö on ehdoton laki, varsinkin verottajalla ja pysäköinninvalvonnassa.

Eihän me näin armottomia olla eihän?

Pyssäytetään populismi!

Vuosituhannen vaihteessa elettiin positiivisten odotusten aikaa. Berliinissä oli kaadettu muuri ja Neuvostoliitossa neuvosto. Elettiin demokratian kasvun toivossa, globalisaation ja liberalismin aikaa. Syntyi Globe hope ja avoin verkko. Jopa Kiina kapitalisoitui. Maailma oli äkkiä auki kauniille ja rohkeille, joista moni onnistuikin, löysi rakkauden, työn tai omaisuuden jostain kauempaa pallon pyöreältä pinnalta.

Samalla kehittyi teknologia ja teki tarpeettomaksi monta käsiparia. Halpatuonti tavarat tekivät shoppailusta kansanhuvia. Tästä kaikesta maksetaan kuitenkin edelleen hintaa joka realisoituu monen kohdalla vasta pikkuhiljaa. Joidenkin työn korvasi uusi kone tai ohjelmisto nopeasti, toisen työ käy vähitellen kannattamattomaksi kun jossain muualla joku muu tekee sen huonommissa oloissa ja pienemmällä palkalla.

Kun toisille maailmasta tuli karkkikauppa josta voi poimia erilaisia herkkuja mielen mukaan, toisille arkipäivästä tulikin selviytymistaistelu leikkausten ja leipäjonojen kurimuksessa. Ressentimentiksi sitä kutsutaan, kiukkua ja katkeruutta jota eriarvoisuus ja kelkasta kellahtaminen aiheuttaa. Ressentimenttiä on luultavasti vain vahvistanut se, että modernisaatio on korostanut individualismia ja kiihkeä teknologian ja tieteen kehitys lisännyt maallistumista. Detroit on yksi surullisimmista esimerkeistä kaupungista, joka kurjistui nopeasti luurangoksi, kun menetti autoteollisuutensa. Liian yksipuolinen elinkeinorakenne petti, eivätkä ihmiset modernisoidu yhtä nopeasti kuin koneet.

Nyt populistit ovat sitten keksineet hyödyntää näitä vihaisia ihmisiä, kiukussahan on paljon energiaa. Pettyneet ja yksinjätetyt ihmiset lukitsevat tukensa sokean ihastuksen vallassa johtajalle joka kuuntelee heitä ja lausuu juuri ne sanat joita he haluavat kuulla. Nämä ihmiset eivät kaipaa uudistuksia, vaan takaisin paluuta niihin päiviin kun elämä oli heille vielä ymmärrettävää. Näistä ihmisistä saa uskollisia äänestäjiä kun kuorruttaa heidät vielä vierauden uhkia ja pelkoja lietsomalla, syntipukit löytämällä.

Muistuttaa siis populisteja ja diktaattoreita menneiltä vuosilta. Se mikä kuitenkin erottaa esim. Trumpin Hitleristä, ovat Trumpin vaaralliset fossiilisiin polttoaineisiin ja ilmastonmuutoksen kieltämiseen perustuvat suunnitelmansa. Ne voivat aiheuttaa vielä paljon suurempaa tuhoa kuin toisen maailmansodan aikana nähtiin.

Takaisin ei ole paluuta, tulevaisuus on aina edessäpäin ( tosin tästäkin tieteessä kiistellään). Mikä siis ratkaisuksi. Merkantilismin, populismin ja protektionismin eli taaksepäin menemisen sijaan, uskon että meidän on silti kuljettava valitsemallamme tiellä. Globalisaation ansiostahan elintasokuilu jatkuvasti tasoittuu, sillä ehdolla että kykenemme hillitsemään luonnonvarojen tuhlausta ja ilmastonmuutosta. Vastuunkantajia tarvitaan nyt heistä joilla on siihen varaa. Ihan ensimmäiseksi pitäisi kuitenkin vääriin lupauksiin perustuva populismi pysäyttää. Olemme nyt todistaneet mitä vaaroja on teknologian kehittymisellä ihmisen evoluutiolle. Olemme ehkä vain askeleen päässä siitä, että tekoäly ottaa vielä enemmän valtaa, ketkä sen sille antavat ja missä tarkoituksissa, on olennaisen tärkeä kysymys.

Yksinkertainen totuus on, että toisten kustannuksilla ei voi elää, jos oma hyvinvointi rakennetaan sen varaan, että se on pois joltain toiselta, rakennelma ei voi pitkän päälle kestää. Luonnossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ihmisten maailmassa tyytymättömyys yhtäällä, lisää epävarmuutta toisaalla. Siksi ainoa oikea ratkaisu on kaikkien mahdollisimman hyvä hyvinvointi, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että itse joutuisi jostain luopumaan. Let`s make the WORLD great again!

ML